Ei lämmin luita riko

Kesä on kyllä vilukissan parasta aikaa. Kun arviolta 90 prosenttia vuodesta täytyy viettää pitkähihaiseen, kaulaliinaan ja villasukkiin sonnustautuneena, tuntuu erinomaisen mukavalta, että uskaltaa mennä ulos jopa lyhyissä housuissa ja paitahihasillaan. Aamulenkkeilykin tuntuu aika lailla paremmalta idealta, kun ei tarvitse kaivaa kalsonkeja esiin.

Rakastan yli kaiken lämpöä, enkä yhtään pistä pahaksi hikoilemista. Eilen aamulla pyrähdin seitsemän jälkeen juoksulenkille ja innostuin tekemään spurtteja lähestulkoon autiolla biitsillä Hietsussa. On outoa kuvitella, että vielä muutama kuukausi takaperin tein pari aamulenkkiä samaisella rannalla polvensyvyisessä hangessa. Samalla kuitenkin aloin jo harmitella, että kohtahan tämä kesä on ohi ja tulee syksy ja pimeää ja ikävää.

Siksi innostuinkin viettämään täysin rinnoin kesää jo kesäkuussa enkä odottamaan sitä kun loma ensi kuussa alkaa. Kuumuus on tässä maassa sen verran harvinaista, että tuntuisi suorastaan rikolliselta olla lööbaamatta auringossa ja juoksematta hävyttömän lyhyissä shortseissa.

Treenin tehoahan mitataan hien määrässä, eikö vain?