Eräjormailemassa

Mentiin metsään, käveltiin ja tultiin pois. Seikkailun varrelle mahtui kauniita maisemia, eksyneitä turisteja, pieni onnettomuus sekä kamerasta kiinnostuneita luontokappaleita.

Totta kai sitä mieluusti lähtisi koluamaan jylhiä kansallismaisemia, mutta lyhyen viikonlopun aikana ei viitsi käyttää tehokasta tetsausaikaa autossa istuen. Onneksi meillä pääkaupunkiseutulaisilla on Nuuksion kansallispuisto, jonne pääsee vaikka bussilla.

Nuuksio on monelle tuttu päiväretkikohde (ja ilman karttaa harhailevia japanilaisturisteja hakemaan lähteneen miehen mukaan erittäin suosittu eksymiskohde), mutta kun vähän malttaa kävellä helposti saavutettavien paikkojen ohitse, löytää metsästä omaa rauhaa ja ihania maisemia.

Reissumme pääasiallinen tarkoitus oli testata vaelluskamoja ja tyyppailla, pärjääkö olemassa olevilla vehkeillä pidemmänkin reissun. Oma varustetestaukseni keskittyi paitsi uusiin vaelluskenkiin myös hienoon uuteen telttaamme. Vauden Campo Arco -tunneliteltta osoittautui erinomaiseksi asumukseksi. Laadukas teltta painaa alle kolme kiloa, on helppo koota ja purkaa sekä sisältää tarpeeksi eteis- ja nukkumatilaa. Hintaakaan ei saksalaismajalla ole kuin muutama satanen. Eipä tee enää mieli itkeskellä ja hytistä festariteltassa!

Metsässä oleminen tekee ihmiselle aidosti hyvää. Tutkimuksissakin on osoitettu, että luonnossa oleskelu madaltaa stressiä ja kohottaa mielialaa. Vaeltaminen on erinomainen tapa päästä irti arjen kotkotuksista, jos vaikka vain yhdeksi päiväksi. Kun tallustaa tavarat selässään kuudettatoista kilometriä, on mieli tyhjä mutta kovin, kovin kirkas.

Luonnon supervoimiin kuuluu myös taito tehdä ruoasta erityisen hyvää. Jo lapsena tiesin, että evääksi retkellä nautittu voileipä maistuu sata kertaa paremmalta kuin kotona pöydän ääressä. Kun illalla leiriydyimme Takalan laavun viereen ja pistimme illalliset tulille, tuntui siltä että on aidosti ansainnut ruokansa. Ja jälkkäriksi nautitun belgialaisen Jägerteen*. Ja hieman minttuviinalla maustettua kaakaota. Sitten kelpasikin pistää maate pilkkopimeään metsään.

Toinen vaelluspäivämme sai nopeasti ikävän käänteen, kun yksi retkueen jäsenistä loukkasi polvensa pöpelikössä. Vanha vamma alkoi vihotella, ja päätimme lopettaa retken lähimmän tien varteen. Tulipahan samalla harjoiteltua survival-taitoja, kun etsittiin sopiva tukikeppi loukkaantuneelle ja kannettiin kolmeen pekkaan neljän ihmisen tavarat! Viimeiset kilometrit jäivät kävelemättä, mutta ainakin sain paluukyytiä odotellessa istuskella mättäällä ja poimia mustikoita, joita Nuuksiossa on mustanaan.

Mustikoita päätyi suun ohella myös mukaan otettavaksi, ja Jukka pyöräytti meille iltapalaksi sitten varsinaista superfoodpiirakkaa. Pitäisi kai harrastaa keräilyä enemmänkin, sillä mikään tuskin maistuu paremmalta kuin omin kätösin poimituista marjoista tehty piiras.

Jos aikataulut ja säät antavat periksi, kaavailimme myöhemmälle syksylle pidempää matkaa jonnekin kauemmas. Tämä uusi harrastus vain tulee kauhean kalliiksi kaltaiselleni maaniselle varusteurheilijalle. Uusi makuupussi on pakko hankkia, mutta himottaisi saada myös kuorihousut ja rinkka. Eikä mikä tahansa rinkka, vaan Fjällrävenin Kajka, jota olen himoinnut netissä ja retkikaupassa harva se päivä. Mesenaatit ja sponsorit ilmoittautukoot alle!

 

*Belgialainen Jägertee valmistetaan seuraavasti:

tuoreita tai kuivattuja omenia pilkottuna
kuivattuja marjoja ja rusinoita (tai mitä tahansa sattuu löytymään)
6 dl vettä
2 dl Strohia

Pilko hedelmät ja marjat ja keitä vedessä kunnes vesi kiehuu. Sekoita mukaan Stroh ja tarjoile ystäville. Parhaalta Jägertee maistuu pimeässä leirinuotiolla.