Fillarinkestävät housut?
Pahoittelut radiohiljaisuudesta, kamut! ”Tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista”, noin niin kuin kliseitä käyttääkseni. Reissuja, terveyspulmia, helvetisti töitä, helvetisti toisia töitä, Rakkautta ja anarkiaa, yliväsymystä, kuitattuja univelkoja, sienestystä ja kakun syömistä. Viime viikon ainoa fyysinen aktiviteetti, jota sitäkään hädin tuskin jaksoin, oli pyöräily kaupunkiin ja takaisin.
Koska treenit olivat pois laskuista, ei tarvinnut roudata treenivaatteita mukanaan duuniin ja palaveriin. Tämä aiheuttikin erikoisen pulman eli arkivaatteiden ja reipastahtisen fillaroinnin yhdistämisen. Koska yleensä vaihdan normivaatteet vasta töissä ja kaupungista kotiin palatessa päällä on hikiset urheilukamat, ei tarvitse niin sanotuissa aikuisvaatteissa kauheasti mankeloida. Mutta nyt oli palaverista toiseen suhailua, eikä kaikkia siirtymisiä oikein viitsinyt aloittaa ja lopettaa vaatteidenvaihtotaikurinumerolla.
Onneksi alallani ollaan melko rentoja pukeutumiskoodien suhteen (ja minä melko välinpitämätön mitä tulee päälle kiskottuihin vaatteisiin), joten kuoritakki ja lenkkarit ovat ihan kelvot tamineet melkein tilaisuuteen kuin tilaisuuteen (parempiin laitan joustokankaasta tehdyn bleiserin ja varsilenkkarit) Isointa päänvaivaa aiheuttavatkin housut.
Miksi housut eivät kestä pyöräilyä?
Jokikisissä housuissani on satulan kuva persuksissa. Ihan jokaisissa. Joitain olen käyttänyt pidempään, toisia vain kerran. Mustan Kostajan satulan muoto on painunut jokaiseen takalistoon.
Yllä olevan kuvan farkuista vasemmanpuolimmaiset ovat puolisen vuotta vanhat, ja jo nyt iloisen reikäiset ja hanurista melkein puhki kulutetut. Oikeanpuolimmaiset ovat parhaat farmarit jotka olen koskaan omistanut, enkä aio luopua niitä koskaan (täydelliset pillifarkut alennuskorista neljällä eurolla, se oli johdatusta ja rakkautta ensisilmäyksellä), vaikka pyöräily näkyy niin värityksessä kuin seitinohueksi kuluneessa kankaassa. Kerran ajoin baariin ja takaisin tuliterissä mustissa farkuissa, ja jo oli niissäkin hanurissa selvästi erottuva satulan muoto.
Siksi käännynkin teidän puoleenne: Oletteko törmänneet pyöräilynkestäviin farkkuihin? Onko olemassa fillarointiin hyviä mutta myös kaupunkikelpoisia pöksyjä? Onko olemassa pyllykangasystävällisempiä satuloita? Vai onko minun pyöräilytekniikassani jotain vikaa?