Hyviä päiviä
Tiedättekö sen tunteen kun nukkumaan käydessä on poskettoman tyytyväinen päättymäisillään olevaan päivään?
Eilen oli sellainen päivä. Lähdimme Sofian kanssa ex tempore -hengessä reissuun, ja päädyimme kikkailemaan Fuerteventuralle viikoksi. Löysimme netin uumenista summittaiset ohjeet 26 kilometrin polkujuoksureitille, vedimme tossut jalkaan ja juomareput selkään ja pistimme menoksi.
Ja mikä lenkki se olikaan! Jos välillä kyseenalaistan omaa juoksuharrasrustani, tällaiset pitkät juoksut muistuttavat siitä, miksi sitä haluaa köpötellä pidempiä matkoja: mielettömiä maisemia kuohuvasta merestä karuun aavikkoon, onnekkaita ja epäonnekkaita eksymisiä reitiltä ja lopulta liftausmatka takaisin kaupunkiin, kun navigointivirheen vuoksi olimme toistakymmentä kilometriä väärässä ilmansuunnassa.
En ole pitkään aikaan tehnyt yhtään pitkäkestoista urheilusuoritusta, ja kehon valtasikin outo ja kaivattu euforia, kun vihdoin sain pestyä tomut ja maaoravien tassunjäljet (elikot kävivät iholle!) raajoistani. Kun mietin taaksepäin, on valtaosa niistä poikkeuksellisen hyvistä päivistä elämässä juuri sellaisia, jotka sisältävät pitkiä retkiä ulkona, ystäviä ja retkenjälkeisiä päivällisiä ja viinipulloja.
Internetyhteydet ovat täällä pääosin tuskastuttavan hitaat, joten postausten odottamisen sijaan kannattaa väijyä Instagramissa meikäläisen tiliä @lottapumpui sekä matkahäsäämme #zonaeldangero. Tarkempia matkakertomuksia sitten myöhemmin parempien yhteyksien ääreltä, nyt on aika pistää kone kiinni ja hypätä fillarin selkään.
(Kuvat Sofia, kuvassa näkyvä juoksuliivi saatu Salomonilta ja kengät Merrelliltä.)