In the Open

Kerran hölmöilyn voi laittaa vielä typeryyden piikkiin, mutta entä jos toistaa virheensä viidettä kertaa putkeen?

Tältä minusta on taas tuntunut, kun olen mukana CrossFit Games Openeissa, eli maailmanlaajuisessa viisiviikkoisessa kisassa, joka valtaosalle osallistujista on vain hauskanpitoa sekä mahdollisuus haastaa itsensä ja pienelle kärjelle menolippu kohti Gameseja. Vaikka tiedän että oma sijoitus tulee olemaan häntäpäässä kaikilla mittareilla, en jostain syystä osaa suhtautua mittelöön pelkkänä höntsäilynä ja hauskoina jumppina.

Jokin viiraa päässä, kun viidettä kertaa haluaa lisätä elämäänsä viiden viikon hermoilun, jumppa-ahdistuksen ja laidasta laitaan seilaavat tunteet omista kyvyistä. Ensimmäinen laji käsipainotempauksineen ja burpee box jump overeineen sujui hyvin, joten seuraava jumppa menee todennäköisesti sitten aivan poskelleen. Pienkin leijuminen kostautuu yleensä heti seuraavalla viikolla.

Olen kirjoittanut Openeista niin monta kertaa vuosien varrella, että kaikki on varmaan jo sanottu. Siksi haluaisinkin kuulla teiltä. Osallistutteko? Millaisia fiiliksiä mitteleminen herättää teissä? Pystyttekö suhtautumaan lajeihin kuin mihin tahansa treeniin?

Ps. Kannattaa käydä lukemassa Elina Knaapin hulvaton kirjoitus siitä, kuinka tulla Openeissa maailmanlaajuiseksi crossfit-julkkikseksi! 

Vanhoja Open-postauksia:
2016 osa 1
2016 osa 2
2015 osa 1
2014 osa 1
2014 osa 2
2013