Jos sit ensi viikolla…
eli tarina siitä, kuinka en haluaisi luopua kinkkuvoileivästä mutta haluaisin päästä eroon tästä kalvavasta laiskanpulskeudesta.
Elämässä on tapahtunut hämmentävän paljon asioita lyhyen ajan sisään. Olemme yrittäneet laittaa kotia lähes täydellisessä ullakkoasunnossa viikon verran, ja viisi päivää on vierähtänyt uusia töitä opetellessa. Kuten aiemmin kynäilemästäni valituskirjoituksesta kävi ilmi, meni loma pitkälti reisille treenaamismielessä.
Kroppa ja mieli ovat laiskistuneet ja tulleet mukavuudenhaluisiksi treenaamistauon aikana. Toissapäivänä juostu kevyt lenkki tuntui henkisesti piinaavalta, ja kroppa rupesi vihoittelemaan pienestäkin rasituksesta.
Ensi viikolla minä aloitan uuden elämän. Ei enää läskiruokaa väsymykseen, vanha treenitahti takaisin, salakavalasti elämään takaisin halajava röökinpoltto kuriin. Eniten ahterista tässä on se, että tämä täytyy tehdä taas uudelleen, koska aloittaminen on kaikkein kamalinta. Toki voin elätellä toivoa, ettei kunto ole neljässä laiskuusviikossa ihan täysin rapautunut tai että se ainakin palaa takaisin nopeasti, mutta tiedän, että edessä on tuskaisia aamuja kun ei jaksaisi lähteä lenkille ja inhottavia iltoja kun hikisen punnertamisen sijaan niin kovin mieluusti jäisi sohvalle lepuuttamaan.
Olisi hienoa kehuskella, että uudet elämäntavat ovat juurtuneet niin hyvin, että tolkullinen syöminen ja itsensä liikuttaminen olisivat läsnä elämässä sen vaiheesta ja tilanteesta riippumatta. En kai ole vielä päässyt parissa vuodessa siihen saakka. Tilasin aikoinan yllä olevassa kuvassa näkyvän Maanantaisoturit-kirjan, vaikka silloin en uskonutkaan että tarvitsisin tsemppiä pysyvien elämäntapamuutosten käynnistämiseen. Lienee laiskanpulskean Lotan aika lukea tuo kirja loppuun.
Maanantaisotureissa kahvakuulaekspertti Kukka Laakso ja ruokakirjailija Varpu Tavi yrittävät tsempata lukijaa aloittamaan paremman elämän jo tänään eikä sitten. Omatuntoa kirpaisee johdantoa lukiessa: ”Moni tietää hyvin, kuinka aloitetaan uusi ja uljas elämä heti maanantaina. Kuukauden ensimmäisenä päivänä. Tammikuussa. Ja viimeistään ainakin sitten, kun viikonloppu, syntymäpäivät, bileet, loma, lomaltapaluu, joulu, vappu, pääsiäinen, imetys, stressi, työt, työttömyys, väärä fiilis, juhannus, rakkaus, ero, tuparit, remontti, projekti, syksy, talvi, kesä tai tämä elämänvaihe on ohi. …. Miltä kuulostaisi NYT? Juuri nyt toimii parhaiten. Jos vaikka ensin lakkaisit murustelemasta kinkkuvoileipää tämän kirjan sivuille, laittaisit koko opuksen sivuun ja juoksisit korttelin ympäri?”
Auts. Mun kinkkuvoileipä vaan on niin hyvää, ja kahviakin on vielä. Lasken kirjan sivuun ja laitan (pakko kehua: uusi MacBook Air on ihan paras!) koneen kiinni ja lähden ulos. Mutta en lenkille. Ekaksi pitää mennä ostamaan vähän juttuja kotiin ja sit pitäis syödä ja rasvata valurautapannu ja… Köh, katsellaan huomenna.