Juoksemalla? Ettekö mieluummin menisi autolla?
Viime viikon reissun aikana tuli käytyä muutama mielenkiintoinen keskustelu. Niiden kaava oli aina jokseenkin samanlainen: me halusimme tietää lisää reitistä tai muusta fyysiseen aktiivisuuteen liittyvästä, vastapuoli epäili osaamistamme ja jaksamistamme.
Keskustelu 1: Lotta ja hotellin respa
”Hei, osaisitkohan kertoa lisää reitistä? Ajattelimme juosta täältä Cofeteen ja sinne vie joku polku.”
”Menette siis autolla?”
”Ei kun juosten.”
”Autolla?”
”Ei kun juosten. Juoksemalla.”
”Sinne on kyllä todella pitkä matka.”
”Eihän se ole kuin reilu kymmenen kilometriä suuntaansa, jos tästä menee polku. Meneekö siitä polku?”
”Haluatteko vuokrata auton?”
”Ei me haluta, kun aiotaan juosta.”
”Jaksattekohan te? Ottaisitteko sittenkin auton?”
Keskustelu 2: Lotta, Sofia ja surffikojun työntekijä
”Moi! Saako teiltä vuokrattua suppilautoja?”
”Joo, tai siis no… Saa, mutta en nyt tiedä.”
”Eli saa vuokrata?”
”Kyllä, mutta osaattekohan te?”
”Osataan kyllä, ollaan suppailtu monta kertaa.”
”(epämääräistä ämpylöintiä, että se on raskasta ja vähän tuulee jne jne.)”
”Emme lähde kauas rannasta, melomme vain tästä tuonne niemekkeen toiselle puolelle ja takaisin.”
”Jaksattekohan te?”
Lopulta keskustelut päättyivät hyvin. Hotellin respa ystävällisesti piirsi meille karttaan polun oletetun sijainnin, ja surffikojulta löytyi toinen työntekijä, joka ilolla ja luottamuksella ja asiakaspalveluhengellä vuokrasi meille laudat. Tällaiset käymämme kekustelut naurattivat, mutta toisaalta taas pistivät miettimään sukupuolirooleja ja oletuksia ihmisen kyvyistä. Jotenkin on vaikea uskoa, että jos nuoret miehet olisivat menneet kysymään samoja kysymyksiä, heidän jaksamisensa olisi kyseenalaistettu samalla tavalla. Etenkään kun ei ollut kysymys mistään satojen kilometrien vaarojen juoksusta, vaan ihan lyhyestä joskin nousumetrejä sisältävästä polusta. Voi toki olla, että turistipaikassa välillä tulee eteen tilanteita, jossa matkalainen yliarvioi omat kykynsä katastrofaalisin seurauksin, mutta jollain tavalla kismitti joutua jatkuvasti vakuutella, että tiesimme kyllä mihin olimme ryhtymässä.
Ja jaksoimmeko? No jaksoimme tietenkin.
Mamsellit hädässä vuoristossa. Otettiin kättä pidempää avuksi.