Kohta on pyöräilykausi

Paino sanalla kohta.

Oli hvyä tarkoitus viedä syksyllä ennen pysyviä lumia fillarit varastoon. Vaan tuli ensimmäinen lumimyräkkä ja sen jälkeen lumenpudottaja, joka heitti lumet katolta suoraan pyörätelineen päälle. Kiitosta vaan. Mummofillarin sain kaivettua esiin, mutta Kona jäi viettämään talvea jättimäiseen kinokseen.

Eilen sitten lapioin uljaan mustan esiin. Yllättävän ehjältä se näytti kovaan kohtaloonsa nähden. Ketjut olisivat kuitenkin menneet uusiksi, ja pakkojen kohtalo ratkeaa ensi viikolla huollossa. Ainoa silminnähden hajonnut asia oli jalka, joka oli vääntynyt poikki.

Ajattelinkin tässä odotellessa aloittaa fillarointikauden mummomankelilla. Se kun ei kaipaisi muuta kuin ilmaa renkaisiin. Vaan eipä sovi meikäläinen ja tekniikka yhteen. Melkein tunnin ähelsin pimeällä pihalla pumpun kanssa, eikä havaittavaa edistymistä renkaiden täyttymisessä tapahtunut. Minusta monet hommat on jaettu miesten ja naisten duuneihin, ja pyörän rassaaminen on ehdottomasti miesten hommaa.

Pitäisi kyllä ottaa pyöränhuolto oikeasti haltuun. Osaan kasata fillarin, kiitos muutaman vuoden takaisen cruiserifillarioperaation, mutta kaikki, mihin liittyy ruuvia monimutkaisempia vipstaakeja, venttiilejä tai rattaita, on minulle täyttä hepreaa. Onkohan olemassa kursseja tolloille ja vastentahtoisille fillarinkorjaajille?

Mitenkäs te? Oletteko jo korkanneet pyöräilykauden vai odotatteko lämpimämpiä kelejä?