Korviketta vai ehtaa asiaa?
Napostelunhimon iskiessä kannattaa unohtaa sipsit ja syödä pätkä selleriä, opasti brittiläinen mediavaikuttaja Janet Street-Porter eräässä kirjassaan. Kaikki tietävät, että kasvis on parempi keholle kuin sipsi, mutta tekeekö se elämästä vähän ikävää, jos joutuu puristamaan silmät kiinni ja kuvittelemaan sellerinvartta natustaessaan syövänsä perunalastuja? Onko parempi löytää lempiherkuilleen korvikkeita vai kokonaan uusia tapoja syödä?
Onko porkkanasta, palsternakasta ja punajuuresta herkkuberberin perunalastuhimon korvaajaksi?
Laihduttaminen on aikamoisen työlästä hommaa, ja minä en ole vielä päässyt ”pari kiloa flädää pois” -projektissani edes teoriatasoa pidemmälle.
Tällä viikolla olen tarkkaillut omia tapojani ja miettinyt mistä olen valmis luopumaan muutaman läskipaunan takia. Pohdinnan tulos: en oikein mistään. Ainakaan ruoan suhteen. Looginen askel on siis yrittää safkarintamalla tehdä jokaisessa tilanteessa edes vähän järkevämpi valinta. Ja herkuista on helppo aloittaa.
Sain blogin kautta tyypattavaksi Ripsin Vege Chips -kasvissipsejä, jotka on tehty punajuuresta, porkkanasta ja palsternakasta. Ehkäpä näistä olisi perinteisen perunalastun korvaajaksi, kun rötvää lauantai-iltana sohvalla kaivamassa nenää ja katsomassa huonoa elokuvaa?
Ei ja kyllä. Pääkoppa kyllä nopeasti tajuaa, että ei tämä nyt ihan sama asia ole kuin vetää megapussi Taffeleita naamaan, vaikka kalori- ja rasvamäärät kasvislastuissa suotuisammat ihmiskeholle ovatkin. Pelkkä kylmä data ja statistiikka ei napostelunhimoista ihmislasta vielä saa käännytettyä. Kun yltiösuolainen ja -rasvainen suutuntuma uupuu, on turha edes kuvitella syövänsä sipsejä.
Mutta kun unohtaa korvausmentaliteetin eikä ajattele kasvislastuja perussipsien korvikkeena vaan omana napostelulajinaan, muuttuu syöminenkin paljon mielekkäämmäksi. Muutaman maistelijan otoksessa suosikeiksi nousseita porkkanalastuja voisi soveltaa vaikka salaatin seassa.
Jos joskus tuntuu ettei elämässä ole omaa päätösvaltaa, aloittakaa laihduttaminen. Silloin jokainen suuhun pistetty tai pistämättä jätetty asia muuttuu valintakysymykseksi. Olenko tänään sipsirötvääjä vai pitäydynkö palsternakkalastulinjalla? Ajattelenko luopuvani jostakin, korvaavani jotakin vai valitsenko vain toisin?