Kun nainen syö

Eräs lukija toivoi, että kirjoittaisin crossfitistä ja ravitsemuksesta, etenkin paleosta. Kas tässä pesee, infografiikan kera.

Aivan alkuun joudun kyllä tuottamaan pettymyksen: en osaa sanoa asiasta juuta enkä jaata. Ehkä osaisin sanoa jotain, mutta en halua. En koe, että on minun paikkani ruveta latelemaan minkäänlaisia totuuksia tai suosituksia, sillä en ole asiantuntija muun kuin oman appeeni ja oman kehoni reaktioiden suhteen. 

Monet crossfitiin hurahtaneet kokeilevat jossain välissä enemmän tai vähemmän tiukkaa paleoruokavaliota. Paleolle on helppo irvailla, jos käsittää sen kirjaimellisesti lannevaatteessan skutsia kolunneen metsästäjä-keräilijä-esi-isän ruokaympyrää noudattavaksi syömistrendiksi. Löyhimmillään ja minusta mukavimmillaan paleon voi kuitenkin käsittää ravitsemukseksi, jossa syödään mahdollisimman puhdasta ja vähän prosessoitua ravintoa.

Ruoan puhtauden ja prosessoimattomuuden lisäksi toinen tärkeä tarkastelukulma on napaan lapetun muonan makrojakauma, eli mikä prosenttiosuus energiasta tulee rasvasta, hiilihydraatista ja proteiinista. Virallisessa ravitsemussuosituksessa jakauma on 24-40 % rasvoista, 20-30 % proteiinista ja 45-60 % hiilihydraateista, kun taas paleohenkisessä ravitsemuksessa jakauma on kenties painottuneempi rasvaan ja proteiiniin.

Ja nyt palaamme alussa mainostamaani pettymykseen: huono on sanoa mitään, koska kaikki ovat erilaisia. Tärkein mittatikku olet sinä itse. Ei ole pakko heivata maitotuotteita mäkeen vain sen takia, että esi-isät eivät aloittaneet aamuaan turkkilaisella jogurtilla. Syö sitä toki, jos se sinulle sopii. Ei ole pakko lopettaa ruisleivän syömistä, vaikka Sami Sundvik käskee. Syö sitä toki, jos se sinulle sopii. Kokeile erilaisia asioita ja kuulostele tuntemuksiasi. (Ja kun tässä kirjoitan sinä, tarkoitan lähinnä itseäni. Minä en suostu luopumaan setäjogurtista ja jälkiuunipalasta, aamiaiseni kulmakivistä.)

Itse yritän suhtautua ruokaan ruokana, en ravinteina. Toivon noudattavani jonkinlaista 85-15-mallia, jossa valtaosan ajasta syön fiksusti ja tarkoituksenmukaisesti, ja välillä sitten syön ihan mitä mieli tekee. Tiedän, että kehoni kaipaa hiilihydraatteja, mutta yritän valita ne fiksuista lähteistä. Olin ennen varsinainen pastapossu, mutta nykyään tekee mieli höttöpastaa enää todella harvoin. Välillä selaan paleoreseptejä, mutta pääosin uusia ideoita saadakseni ja normikeittiötä piristääkseni.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kolme suttuista Instagram-kuvaa, koostin infograafin eräästä päivästä viime viikolla. Kas tältä näytti allekirjoittaneen yhden päivän ruokailut ja puuhat:

Täytyy kyllä huomauttaa, että en syö leivoksia joka päivä. Ja että arviot kaloreista ja makroista ovat hyvin viitteellisiä, sillä heitin kalorilaskuriin hyvin epämääräisiä arvioita syömistäni ruoista. Kuka muka haluaa punnita, kuinka monta grammaa jogurttia söi aamupalalla tai kuinka monta lihapullaa sitä heitti kitusiinsa treenien jälkeen? 

Ps. Internet on pullollaan paleo ja crossfit -aiheisia juttuja. Esimerkiksi Olli Sovijärvi on kirjoittanut hyvän artikkelin VHH-paleo ja korkean intensiteetin urheilu – tie uupumukseen?