Lapsuuden maisemissa

Kävin korkkaamassa ensimmäisen lomapäivän oudon proustilaishenkisellä aamulenkillä. Viiden viikon joutuilaisuudesta nauttiminen vaihtui väkeviin muistoihin lapsuuden kierroksista samalla radalla.

Aamukympistä tuli outo nostalgiatrippi. Lentokentän kiertävä 8 kilometrin pururata sisälsi kumman monta muistoa. Juoksemiseen niistä liittyi harvempi, mutta hiihtämiseen sitäkin useampi. Tuossa notkelmassa lumi tarttui suksenpohjiin neljännen luokan hiihtokisoissa. Tuon polun kohdalta lähdimme isän kanssa hiihtämään, vaikka pakkasta oli ihan kauheasti ja kotona piti laittaa jalat lämpimään saaviin. Tässä kohdassa oli sotakoulun mehupiste, johon jäimme iskemään juttua solttujen kanssa hiihdettyämme toiseen suuntaan kuin muu luokka.

Oli hauskaa muistella näitä asioita, jotka olisivat saattaneet unohtua kokonaan ilman lenkkiä tällä nimenomaisella lenkillä. Lisäksi heräsi ihan holtiton himo hiihtää. Kai se on pakko ostaa sukset ensi talveksi…