Lauantaina juostiin
1 tunti, 53 minuuttia ja 41 sekuntia. Niin kauan meni kipitellä Hakunilan tappomäkiä, nieleskellä mutaista vettä Vantaanjoesta ja juosta jalkansa tönköiksi Extreme Runissa. Kuvapainotteinen kisaraportti, olkaa hyvät:
Extreme Run kisailtiin taas Vantaalla eilen lauantaina. En ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten tiesin mitä odottaa: ihan kamalia mäkiä, kivoja esteitä ja hyvää meininkiä.
Vielä muutama viikko sitten gameplan oli selvä: tänä vuonna valmistaudutaan huolellisesti, harjoitellaan ylityksiä ja ennen kaikkea treenataan kunnolla ylämäkijuoksua. Ja kuinkas sitten kävikään. HeiaHeia sanoo, että olen juossut tänä vuonna huimat 7 juoksulenkkiä, yhteensä 52 kilometriä. Toissa viikolla selkä sanoi itsensä irti, joten ylämäkijuoksua tuli treenattua tasan nolla kertaa.
Näillä eväillä sitten mentiin. Eipä sitä viime vuonnakaan tullut harjoiteltua, joten huoli pois ja radalle! Sää oli taas mitä mainioin, tankkaus onnistui täydellisesti (tuhti aamupala + tunti ennen suoritusta juotu palkkarin ja maltodekstriinin kombo auttoivat jaksamaan) ja fiilis oli kohdillaan.
Varustuksesta sen verran, että miljoonaan kertaan kehumani FiveFingersit ovat kuin tehdyt tuolle radalle. Pehmeällä ja epätasaisella alustalla en voisi kuvitellakaan juoksevani topatuissa lenkkareissa. Lisäksi yllä oleva kuva havainnollistaa, kuinka näppärästi ajanottonamiska pysyy menossa mukana. Muuten menin musta makkarankuori -linjalla uusissa trikoissa ja t-paidassa. Tekniset materiaalit ovat melkoisen hyviä, kun pitää puljata hyisessä vedessä ja sitten jatkaa juoksua.
Niin, se rata. Ei sitä kevyeksi voi väittää, mutta ei se mahdotonkaan ole. Itse esteet (mm. Goljatin portaita, autonromuja, putkia jne.) ovat melkoisen helppoja, mutta vaikeaksi radan tekee sen kammottava mäkiprofiili. Miten voi tuntua siltä, että kaksi kertaa kierrettävällä lenkillä on enemmän ylä- kuin alamäkiä?
Pientä kauhua ja ällötyksensekaista innostusta herättää ihanaisen Vantaanjoen ylitys. ”Kahlaussyvä” tarkoittaa pygmille toki uintireissua. Jääkylmä mutavelli ei ajatuksena houkuttele, mutta se kuuluu olennaisena osana rataan. Mikäs sen hauskempaa, hyinen vesi vetää lihakset hetkeksi ihan lukkoon ja Vantaan haju tuntuu vieläkin heikosti iholla, vaikka peseydytty on moneen kertaan.
Maaliin tulin tavoiteajassani eli hitusen alle kahdessa tunnissa. Suoritus on ihan kohtuullinen, etenkin kun ensimmäisellä kierroksella hölköttelimme porukalla emmekä pitäneet kiirettä esteillä. Eikä tuolla ole niin ajalla väliä (paitsi ehkä kolminkertaisella voittajalla, joka tetsasi 16 kilometrin radan huikeasti paria minuuttia yli tunnissa…), tärkeintä on hauskanpito ja hyvä boogie.
Tärkeää on myös juokkuetovereiden kanssa hengailu ja kaljanjuonti. Ilta meni rattoisasti huikeissa maisemissa saunoen ja rakkuloiden määrää sekä laatua vertaillen. Moinen suoritus vetää kropan ja mielen melkoisen veteläksi, eikä iltaa ihan kauhean pitkäksi jaksanut vetää.
Sen verran toki jaksoi, että baarireissun jälkeen istahdimme toviksi keskelle Kalevankatua pystytettyyn musajurttaan. Sitten tulikin nopeasti uni.
Nyt aamulla olo on hämmästyttävän hyvä. Kroppakaan ei pahemmin vihoittele, mitä nyt jalat ovat hiukkasen jäykät. Tänään vietän hyvin ansaitun lepopäivän, ja sitten pitääkin ruveta keksimään uutta kisailua. Helsinki City Triathlon kiinnostaisi, ja väläyteltiinpä eilen Ruotsiin Tough Mudderiin lähtemistäkin ensi kesänä…
Oliko muita mukana? Miten meni?