Liikunnan elämänmullistava taika

Kun työ tunkee päälle, tarvitaan liikettä vastapainoksi.

Lupailin pari viikkoa sitten Tämän vuoden to do -lista -postauksessa, että tänä vuonna työn ja muun elämän tasapaino pistetään entistä parempaan kuntoon. Niinpä juu. Palasin reissusta viikko sitten, ja tuntuu että sen jälkeen olen tehnyt kolmen vuosisadan edestä hommia ja muuten yrittänyt vain päästä takaisin normihommiin kiinni. 

Eilen meinasin skipata treenit ja painua duunipäivän päätteeksi suoraan kotiin mäylimään. Onneksi menin salille. Aluksi tuntui suorastaan mahdottomalta päästä projektiajatuksista irti, mutta niin vain maastavetojen ja keuhkojumpan aikana mieli alkoi askarrella pelkästään käsillä olevien liikkeiden parissa. Viimeistään kotiin fillaroidessa huomasin, että roikkumaan jääneet asiat oli käsitelty tai ainakin siirretty päässä taaemmas loppuillaksi.

Treenaamisella ja fyysiseen puuhasteluun katoamisella on hämmästyttävä voima. Monesti tuntuu että pää tarvitsee jumppaamista vähintään yhtä paljon kuin vanha mätisäkkikin. Välillä on treenejä, joiden aikana tuntuu että fyysinen vaste ei ole optimaalinen vireystilan ja keskittymiskyvyn puutteen takia. Ehkä silloin ollaankin työstämässä päänuppia, sillä kyllähän me kaikki tiedämme, että maastaveto tekee höpöä niin sekä henkisellä että fyysisellä puolella.