Luuviulusta skrodeksi muijaksi – kuvia vuosien varrelta

Kroppa ja nainen muuttuvat, mutta pysyykö pää muutoksissa mukana?

Olen suhteettoman innostunut Facebookin Tänä päivänä -sovelluksesta. On ollut mahtava selailla postauksia vuosien takaa ja fiilistellä menneitä.Tovi sitten muistelojen tieltä löytyi seuraava ajatus, joka käynnisti melkoisen ajatusten vyöryn:

Niin. Seitsemän vuotta sitten minua hämmästytti, että olin joskus mahtunut koon 32 vaatteisiin. Nyt voisin hämmästellä, miten olen ikinä mahtunut koon 34 tai 36 kamppeisiin: jos oikein muistelen, taisin tuolloin painaa reilusti alle kuusikymmentä kiloa, kymmenisen vähemmän kuin nyt. Tätä nykyä ostan usein vaatteita koossa 38 tai 40, mitä vuoden 2008 Lotan voisi olla vaikea ymmärtää. Saatika muutamaa vuotta aikaisemman Lotan, joka painoi häthätää 45 kiloa.

Goottijoulu 1999. Kreisit solisluut ja melkoisen kapea vyötärö.

Kropan muuttumista on vaikea hahmottaa, koska vanhan mätisäkkinsä kanssa elää joka ikinen hetki. Yhtäältä on mahdotonta yrittää ymmärtää, miten ihmeessä olen voinut painaa parikymmentä kiloa vähemmän kuin nyt, kun en edelleenkään koe olevani mikään hirmuisen iso. Olisi kiva päästä hetkeksi vaikka yllä olevaan kroppaan tunnustelemaan, kuinka erilaiset mittasuhteet ovatkaan. Yleensähän ajatellaan, että painonnousu on suunnilleen kauheinta mitä naiselle ryppyjen ja riipputissien lisäksi voi käydä, mutta itse ainakin olen miljoona kertaa enemmän kotonani nykyisessä kropassani kuin tuossa luuviulumallissa.

Penangissa vuonna 2011. Urheilu on jo mukana kuvioissa, kamppailulajien muodossa. Malesiasta lähdin Thaimaan puolelle pariksi viikoksi thainyrkkeilyleirille, josta bloginkin nimi Pumpui (pullukka) tarttui!

Toisaalta taas pään voi olla vaikea pysyä mukana kropan muutoksissa. Monesti sitä edelleen kuvittelee olevansa yhtä pieni kuin on joskus ollut. Etenkin vaateostoksilla oman kropan mittasuhteita on vaikea hahmottaa, ja usein joudun kysymään mieheltä ”mahdunko mä tähän?” Yleensä vastaus on ei, koska olen vanhasta tottumuksesta napannut pienen koon.

Vähän paremmassa lihassa vuonna 2014.

Vanhoja kuvia on hauska katsella, silloin vasta tajuaa miten dramaattisia muutoksia kropassa – ja päässä – on erilaisten elintapojen ja säännöllisemmän treenin myötä tapahtunut.