Mämmikourailua

Ihmisiä aina houkutellaan urheilun ja liikunnan pariin lupaamalla onnistumisen elämyksiä. Miksei ikinä varoitella siitä, että epäonnistumisen tuntemukset kestävät paljon pidempään kuin tyytyväisyys hyvin menneestä treenistä?

Kuvan täpäkät pallonheittäjät eivät liity epäonnistumistapaukseen. Tuo vaalea viiva mustien laikkujen välissä osoittautui allekirjoittaneelle muutaman sentin liian korkeaksi. Ärh.

Tämän päivän Crossfit Open -treeni meni kyllä vähän poskelleen. Treeninä oli 12 minuutin aikarajassa tehtävä rykäisy, johon kuului 150 kyykkypallonheittoa kohteeseen (6 kilon pallo, 2,75 m korkeudessa oleva kohde), 90 tuplahyppynaruhyppyä ja 30 muscle-upia. Pallokyykyt ja hyppimiset ovat normaalisti olleet vahvuuksiani ja olin ihan varma, että pääsen vähintäänkin hyvään alkuun hyppynarun kanssa.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Heittotaktiikka katosi päästä saman tien kellon alkaessa käydä, ja käytin ihan liikaa aikaa ja energiaa sähläämiseen – ja liian mataliin heittoihin, mikä kirpaisee erityiskovasti. Jos jokainen hitusen vajaaksi jäänyt heitto olisi mennyt oikein, ei tulokseksi tosiaan olisi jäänyt tyhmä ja supervaatimaton 143 toistoa.

Tekisi mieli sanoa, että parhaani yritin mutta ei se sitten riittänyt. Paskan marjat. En vain yrittänyt tarpeeksi kovasti! Vaikka kyseessä on hupiosallistuminen ja itseään vastaan kilpaileminen, kirpaisee huono tulos silti. Pitääpä joskus ottaa asiakseen kokeilla uudestaan, ihan vain periaatteen vuoksi.

Tähän ei sentään tarvitse sortua:

http://www.youtube.com/watch?v=uldFXVc6YXs