Meet the coach
Minä treenaan, mutta kuka käskee?
Olen puhunut jo muutamaan otteeseen CF apukoulu -hankkeestani eli siitä kuinka palkkasin itselleni valmentajan tekemään yksilöllistä ohjelmointia, jotta saisin erinäisiä ongelmakohtiani fiksattua. Itse valmentajastani Jukka-Pekasta en ole pahemmin vielä puhunut. Tässä hänen kuvansa:
JP onnistuu päivästä toiseen luomaan minulle treenejä, jotka ensivilkaisulla näyttävät ihan mukavilta ja suht viattomilta mutta osoittautuvat tehdessä aivan hirvittäviksi. Sähköpostiin kilahtaa ihan mukavan kuuloisia voima- ja hikitreenejä, joiden tekemistä odotan innolla, mutta joita tehdessä alan kovasti kyseenalaistaa elämänvalintojani.
Kuten esimerkiksi tänään. Tiukat leuanvedot ja maastavedot menivät vielä ihan kunnialla, mutta noutaja meinasi tulla glute bridgejen aikana. Millainen sadisti laittaa valmennettavansa tekemään noita helvetillisesti pakaroita polttelevia liikkeitä viidentoista seteissä – viiden sekunnin tauolla yläasennossa? Ja millainen masokisti laittaa tankoon 70 kiloa malmia ja alkaa kiltisti tehdä sitä mitä valmentaja määrää? Viimeisen sarjan jälkeen jouduin pötköttelemään tovin etsiessäni elämänhalua ja voimia kammeta itseni ylös lattialta kohtaamaan loppuvastukseni.
Yleensä treenaamisen pahojen paikkojen läpi auttaa tieto siitä, että kohta tämä on ohi ja kaiken kärsimyksen tarkoitus on viedä kohti jotain parempaa. Tänään loppujumppaa tehdessä olo tuntui välillä jo niin toivottomalta että olin valmis heittämään painoilla vesilintua (ihan kuin olisin jaksanut, hyvä kun sain painoja edes pään päälle nostettua) ja lakkauttamaan koko apukoulun. Vaan enpä sitten lopettanutkaan. Ja siinä piilee varmaan koko tämän apukouluprojektin suola: että saa puristettua itsestään irti jotain mitä muuten ei mitenkään saisi. Jos ei muuten niin ainakin siitä syystä että tästä lystistä on maksettu ja kärsitään sitten joka pennosen edestä. Luotan JP:n osaamiseen sen verran että tällä kaikella on varmaan jokin suurempi tarkoitus, jota minä vain en painojen alla tutistessani aina ihan vielä hahmota.
Nyt ruokaa naamaan ja kohti ensi viikon treenejä!