Minä ja Stephen Fry kuntosalilla

Terveisiä talvilomalta! En ehtinyt pitää yhtään päivää lomaa silloin kun lumet olivat maassa, joten päätin ripotella vapaita sinne tänne sopiviin koloihin. Olen siitä surkea vapaa-ajan viettäjä, että en osaa lomailla jos kukaan muukaan ei lomaile. Kun muut ovat töissä ja minä kotona ihan luvan kanssa, tuntuu kuin olisin ottanut niin kutsuttua motivaatiosaikkua tai vain törkeästi pinnannut konttorin ikeestä.

Aamupäivä meni haahuillessa ja puolivahingossa sähköpostia lukiessa, mutta sitten sain raahattua berberini salille. Siinä auttoi uusi paras treenikaverini: sulavaääninen ja ihastuttava Stephen Fry.

 

Olen reilun viikon ajan kuunnellut salitreenien ja kävelylenkkien lomassa Fryn resitoimaa Harry Potter & The Philosopher’s Stone -äänikirjaa. Ei ole mitään sen parempaa! Koska tarina on tuttu etu- ja takaperin eikä siinä puuhastellessaan oikein jaksaisi suurempiin tarinalinjoihin paneutua, kelpaa keskittyä Fryn ilmaisuvoimaiseen ja pehmeään ääneen. Olen venytellyt ilolla puoli tuntia kuunnellen, kuinka Fry lukee verkkaiseen tahtiin velhoseikkailuja. Kreisiä! Enhän minä ikinä venyttele.

Hetkittäin surettaa, että minun ja Fryn salikaveruus ei tule kestämään ikuisesti. Tosin iPhonen muistissa odottaa nyt koko Potter-kirjasarja, eikä ensimmäisestäkään osasta ole päästy lajitteluhattua pidemmälle, ja minä olen sentään ehtinyt käydä salillakin useampaan otteeseen.

Ps. Jos Fryn ihana ääni ei ole tuttu, niin siihen voi tutustua vaikka katsomalla tämän upean videon: