Mistä tietää mihin pystyy?

Skaalata vai eikö skaalata? Jos skaalaan, kuinka paljon? 

Koko crossfit-urani on pitkälti muodostunut näistä kysymyksistä (ajoittaisten Kuinka helvetissä olen täällä vapaaehtoisesti? Miksi valmentajamme on sadisti? Kuolenkohan kohta? -mietintöjen ohella). Nykyään pystyn ilokseni tekemään ison osan treeneistä skaalaamatta, mutta usein tulee edelleen vastaan jumppia, joissa painot tai liikkeet ovat sellaisia, että ohjeistuksen mukaan meneminen tietäisi vain itkua ja treenin alle musertumista.

Skaalaamisen taito on ollut yksi tärkeimmistä treneissä oppimistani asioista. Miten valita painot ja toistot niin, että treenin tekeminen onnistuu mutta haastaa tarpeeksi?

Otetaan esimerkiksi eilinen jumppamme:

5 kierrosta aikaa vastaan:
6 x raakatempaus (60/42 kg)
2 x Cindy (5 x leuanveto, 10 x punnerrus, 15 x kyykky)

Aikaa koko shown suorittamiseen maksimissaan 22 minuuttia. Yksi kierros Cindyä ei ole määrällisesti kovinkaan paljon, mutta kun koko roska pitäisi tehdä kymmenen kertaa, tulee toistoja melkoiset määrät (50, 100 ja 150 tarkalleen ottaen). Tiesin suorilta, että tempauksen painoa pitää vähentää ohjeistetusta, jotta tahti pysyy edes jotenkin säällisenä. Hetken harkitsin leuanvetojen ja punnerrusten skaalaamista muutamalla toistolla, mutta päätin purra hammasta ja haastaa itseni. Jos jäisin jumiin, jäisin jumiin. Ei muuta kuin kroppa lämpimäksi ja mankut käsiin.

Ja kuinkas sitten kävikään? Yllättävänkin hyvin. Kun aika umpeutui 22 minuutin jälkeen, olin vain muutamaa toistoa vaille valmis. Käsiä poltteli, keuhkoja poltteli, silmälasit olivat huurussa, mutta olo kuin voittajalla. Ihan hyvä suoritus jumpassa, johon on ympätty pitkälti kaikki heikkouteni! 

Mukavuusalueella jumitteleminen on houkuttelevaa, mutta välillä petollista. Sitä helposti alkaa uskoa, että on ikuisesti vaikka kolmen eikä viiden leuanvedon nainen. Ehkä sitä on neljän? Tai vaikka viiden, jos sikseen tulee?