Mitä opin puolimaratonilla

Tulipa sitten lauantaina juostua! Helsinki City Run taittui aikaan 2 tuntia ja 8 minuuttia. Aika oli sinänsä pettymys, kun juoksunoviisi joutui alun pullonkauloissa tallustamaan melkein kävelyvauhtia. Kokemus oli kuitenkin opettavainen:

– Mene ajoissa vessaan. Kun paikalla on 17 000 juoksijaa, vessaan voi olla jono jo hyvissä ajoin ennen lähtölaukausta.

– Arvioi suoriutumisesi reilusti ylikanttiin. Ilmoittauduin tunnollisesti kahden tunnin tavoiteajan lähtöryhmään, joka sitten juoksi lähemmäs kahden ja puolen tunnin aikaa. Ohittelu Töölönlahden kapealla väylällä osoittautui melkoisen mahdottomaksi.

– Älä aliarvioi tankkausta. Aluksi vähän naureskelin tunkiessani energiageeliä juoksupaidan taskuun. Vaan eipä naurattanut 17. kilometrin kohdalla, jolloin enemmän kuin kiitollisena imaisin geelit kitusiin.

– Opettele juomaan juostessa. Gatoradet menivät pitkin housuja ja paitaa kun enhän minä osannut samaan aikaan juoda ja liikuttaa jalkoja.

– Älä usko kannustajia. ”Enää viisi kilometriä!” huusi joku innokas matkan varrella. Meinasin kuolla, sillä olin pitänyt kirjaa matkasta eikä taivalta ollut enää kuin kolme ja puoli kilometriä. Hetken masensi ennen seuraavaa kilometritolppaa.

– Juokse viimeinen mäki niin lujaa kuin lähtee. Ei sitä energiaa enää kannata säästellä.

– Syö iso pihvi ja juo olutta suorituksen jälkeen.

– Laita tiikeribalsamia ja venyttele seuraavana aamuna.

Tekisi mieli sanoa, että juoksut on nyt juostu. Ei ole tuo hölkötteleminen niin sanotusti minun kuppini teetä. Kahden viikon päästä juostaan Extreme Run, sitten on kyllä taas aika keskittyä painonnostoon ja muuhun mielekkäämpään tekemiseen.

Aloitin tänään muuten aikuisten yleisurheilukoulun! Siitä lisää lähipäivinä.