Naurun ja kyynelten viikonloppu

Vielä perjantaina iltapäivällä viikonlopun suunnitelmat olivat selvillä: treenaamista, siivoamista, yleisesti nuhteettomasti olemista. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Usein tunnen itseni liian vanhaksi ja väsyneeksi rillutellakseni koko viikonloppua. Nyt meni iloisesti hömpötellen perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan. Perjantain vahinkodrinkit (lue: kännit), lauantain krapulalööbailut ja sunnuntain kikatusbrunssit tulivat kyllä tarpeeseen, kun olo on ollut nuhju ja treeni-intokin pikkaisen hukassa.

Viikonlopun väristykset ja itkut tulivat lauantaina Semifinalissa, kun maailman ihanin, valloittavin ja koskettavin Austin Lucas heitti yhden parhaista kokemistani keikoista ikinä. Akustisen kitaransa esiintynyt vaatimattoman lavakarisman perikuva sai ihoni kananlihalle ja silmäkulmani kostumaan jo ensimmäisen kappaleen aikana. Kun keikan lopussa mies lauloi yleisön keskellä, en tosiaankaan ollut ainoa avoimesti vetistelevä kuuntelija. Käsittämättömän koskettavaa, menkää ja kuunnelkaa.

Urheilu ei ollut ainoa asia, jonka suhteen annoin mennä vähän niin ja näin tänä viikonloppuna. Tuli syötyä paljon, ulkona ja hyvin. Ja lauantaina sain viikkotolkulla kaipaamani pizzaa! Sunnuntaina vedin pahimmat ruokaöverit Primulan brunssilla sitten jouluaaton megaähkyjen. Parasta!

Syökää, kuunnelkaa kantria ja naurakaa! Näillä eväillä jaksaa taas treenata ja tehdä töitä ensi viikolla.