Norsuna hepenekaupassa

Ei ollut eilen ensimmäinen kerta, kun jään jumiin vaatteisiin sovituskopissa… Rakastan vaatteita, mutta vihaan niiden ostamista. Minulla on niin kutsuttu krooninen muotisokeus, eli en kykene lainkaan etukäteen hahmottamaan, mikä sopii ylleni ja mikä ei. Siksi 95 prosenttia sovituskerroista tuottaa tilanteesta riippuen joko spontaaneja naurukohtauksia tai synkkää epätoivoa.

En ole varsinaisesti sitä ulkomaisen halpavaatevalmistajan ihannevartalotyyppiä. Siinä missä vaatesuunnittelija keskittyy vertikaalisuuteen, minun ruumiini pyrkii enemmän laajentumaan horisontaalisesti, etenkin selkä- ja hartiaseudulta. En ole mielestäni mikään Kike Elomaa, mutta on melkoisen vaikeaa löytää vaatteita, jotka istuisivat samaan aikaan hartioista ja vatsanseudulta. Narukäsiteollisuuden mittakaavassa kun yläkvartaalini menisi mukavimmin yhtä tai kahta kokoa isompaan pukineeseen kuin S-kokoon mahtuva keski- ja alaruumiini.

Arvatkaa monta bleiseriä jouduin sovittaman ennen täydellisen löytymistä? Monta.

Olen monesti haaveillut siitä, että joku asiansa osaava ihminen hoitaisi kaikki vaatehankintani ilman, että minun täytyy asiaan osallistua. Että yhtäkkiä kaappini olisi täynnä juuri sopivan mittaisia puseroita, kauniisti istuvia mekkoja ja farkkuja, jotka mahtuisivat pohkeesta ylle mutta eivät löpsöttäisi vyötäröltä.

Miten ns. urheilullisen vartalon (lyhyt selkä, leveät hartiat, lihaksikkaat jalat) saisi puettua nätteihin vaatteisiin? Hupparit ja sporttivaatteet sopivat aina päälle, mutta sievempien hepeneiden kanssa onkin jo vaikeaa. Vinkkejä otetaan kiitollisna vastaan.