Päästä irti smoothiebowl-syyllisyydestä!

Seuraa tunnustus: en ole koskaan tehnyt smoothiebowlia. Tiedättehän, sellaista smoothieta joka jostain syystä jätetään osin blendaamatta ja asetellaan kulhoon ja syödään lusikalla. 

Ja jos jatketaan rehellisyyden tiellä, en ole tehnyt tavallistakaan smoothieta aikoihin. Olen syönyt hedelmät sellaisenaan ja unohtanut marjat pakastimeen, jättänyt muut ainesosat ostamatta. Välillä koen tällaisista asioista outoa syyllisyyttä. Painetta asetella smoothiebowleja aamun sarastaessa ja hymyillen snäppäillä prosessista. Miksi helvetissä?

Tärkein ja ainoa self help -neuvo, jonka tulen teille (ja oikeastaan itselleni) koskaan antamaan, tulee tässä: tiedä kuka olet. Oletko smoothiebowl-ihminen? Jos kyllä, niin kiva homma, onnea valitsemallanne tiellä. Jos taas olet ”smoothien voi hyvin juoda suoraan kannusta” -ihminen kuten minä, niin ole ihan rauhassa. Jos kauniit asetelmat ja viherkikkailut eivät ole juttusi, se on ihan ok.

No, annan itse asiassa myös toisen self help -neuvon samalla vaivalla. Tämän viisauden minulle opetti Bruce Oreck eräässä workshopissaan: ”The world is divided into me and fuck you.” Eli toisin sanoen ketään ei kiinnosta, oletko smoothiebowl-ihminen, smoothie-ihminen vai smoothieton ihminen. Tässä valossa on aivan turha kokea syyllisyyttä siitä, että pitäisi tehdä jotain mitä ei hotsita, vain koska tuntuu että pitäisi kuitenkin. 

Alkavan viikon motto olkoon siis: Päästä irti smoothiebowl-syyllisyydestä!