Tänään vietetään epäonnistumisen päivää, ja siksi haluaisinkin kaivella hieman nolostuttavien treenimuistojen pohjatonta aarrearkkua.

Epäonnistuminen ei ole minulle mitään uutta ja ihmeellistä ja poikkeuksellista. Minähän mokailen treeneissä alvariinsa! Osaamattomuuteen liittyviä kömmähdyksiä tapahtuu joka treeneissä, ja harvassa ovat ne harjoitukset joissa en pyllähtele, törmäile ja sekoile.Olen mennyt väärään paikkaan, väärään aikaan, aivan väärissä tamineissa. Olen onnistunut feilaamaan tempauksen niin, että ensin kaaduin perseelleni ja sen jälkeen tiputin tangon päähäni. Olen tehnyt kompastuttuani pesisliu’un Töölönlahtea kiertäessäni ja kaatunut pyörällä vilkkaassa risteyksessä. Lukemattomat ovat ne kerrat kamppailu-uraltani, kun monotin vahingossa miespuolista treenikamua suoraan kiveksille.

Epäonnistumisia ei voi välttää, ja parasta on suhtautua niihin huumorilla. Vaikka silloin ei välttämättä naurattanutkaan, nyt useat sattumukset tuntuvat jo melkoisen huvittavilta. Mitä siitä jos juoksuhousujen vyötärön kiristysnauha aukesi ja housut valahtivat kinttuihin Hietsussa hölkätessä? Mitä siitä jos onnistuin lukitsemaan itseni uimahallin pukkarin vessaan ilkosillani ja jouduin huutamaan apua paikalle? Mitä siitä jos vähän tirautin turhautumisen kyyneleitä kun lähdin henkseleitä paukutellen tekemään Franissa uutta ennätystä?

Ja mitä siitä jos joskus vahingossa vähän pieraisi oikein pinnistäessään? Kaikille on käynyt niin, vaikka harva sitä myöntääkään.

Ja seuraavaksi: Mitkä ovat teidän parhaat treenimokanne? Mitä mehukkaampi juttu, sitä parempi! Lupaan tarjota parhaimman jutun kertojalle pullakahvit jos joskus jossain tavataan!

(kuvassa allekirjoittanut epäonnistuu salikisoissa. Kuva Hannu Nieminen)