Rehellisen täydelliset viikonloppuaamut
Yhteistyössä Evoke
Heräsin aurinkoiseen aamuun, valo leikitteli makuuhuoneen seinillä. Makoilin raukeana viileissä egyptinpuuvillalakanoissani, kuulostelin keittiöstä kantautuvia ääniä: mies oli jo noussut ja laittanut kahvin tippumaan. Proteiinimehua juodessani pysähdyin katselemaan pihapuussa kisailevia oravia ja minut valtasi ääretön kiitollisuus. Kiitollisuus siitä että sain olla juuri tässä, juuri nyt.
Tai sitten en.
Aloitin yhteistyön kotimaisen Evoke-mehuvalmistajan kanssa ja lupasin tyyppailla proteiinipitoisia appelsiini- ja hedelmämehuja eri tilanteissa. Loogisimmin mehu istui tietenkin viikonlopun laiskoihin aamuihin. Halusin esittää mehun oikeassa kontekstissaan, mutta blogien kiiltokuvakonventiot alkoivat ahdistaa. Kenen aamut muka ovat oikeasti sellaisia kuin blogeissa esitetään? Ei kukaan oikeasti hengaile kasuaalisti urheilutissiliivisillään ikkunan ääressä mehu tai smoothie kädessä kiitollisna elämänsä erinomaisuudesta. Jos pysähtyy kuvaamaan täydellistä aamiaistaan ammattikameralla ja asian vaatimalla hartaudella, pekonit, makkarat ja kananmunat ehtivät jäähtyä. Läsnäolo ja sanomalehden lukeminen on tärkeintä, ei se että pakottaa miehen ottamaan itsestään kuvia erilaisissa epärealistisissa tilanteissa.
Joten rehellisyyden nimissä: tältä näyttävät minun realistisen täydelliset viikonloppuaamuni.
Aamut ovat harvoin meillä köllöttelyaikaa. Aki singahtaa ylös sängystä seitsemän aikaan ja painuu koiran kanssa lenkille. Minä saatan jäädä vielä toviksi vetämään sikeitä. Koiran mielestä kaikkien kuitenkin pitäisi nousta kukonlaulun aikaan, joten herään yleensä siihen, että makuuhuoneen oven takaa kuuluu tuhinaa ja vinkunaa. Jos en herää siihenkään, saa koira kyllä oven auki omatoimisesti.
Jos koira ei suorita yllätysherätystä, sen suorittaa Aki. Tämän kovin imartelevan heräämiskuvan sain muutama viikonloppu sitten. Kiitosta vaan.
Kahvin juominen ja Hesarin lukeminen ovat aamun ensimmäisten tuntien tärkein operaatio. Pannullinen kahvia kuluu helposti, kun tavaamme lehteä läpi ja pysähdymme kommentoimaan juttuja. Telkkarissa pyörii taustalla yleensä luonto-ohjelma. Huomionarvoista on myös se, että bloggaaja ei ole sonnustautunut urheilurintsikoihin vaan miehen vanhaan t-paitaan ja verkkareihin.
Muutaman tunnin lukusession jälkeen nälkä on yltynyt niin kiljuvaksi, ettei ole aikaa ruveta kuvailemaan ruokaansa, vaan munat, pekonit sun muut ahmaistaan saman tein kitusiin.
Aamupalan jälkeen on lähes poikkeuksetta urheilun vuoro. Viime lauantaina oli tuplatreenit, kun ensin kävimme painonnostotreeneissä ja sen jälkeen koiran kanssa juoksemassa. Puolen päivän aikaan sitä onkin yleensä suorittanut päivän velvollisuudet ja voi huoletta lööbailla raukeasti koko vapaapäivän.
ps.Oli alun fantasiakuvauksessa jotain totuudellistakin: mies keittää meillä aina aamukahvit. Ja join prodemehua. Oli ilo lähteä Evoken kanssa yhteistyöhön, sillä meidän kotitaloudessamme ollaan suuria appelsiinimehun sekä proteiinin kuluttaja, ja mikäs sen lystimpää kuin saada ne samassa paketissa. Kolmanneslitran mehupullossa on 10 grammaa proteiinia ja vähemmän sokeria kuin tavallisissa appelsiinimehuissa. Lisäpisteet mainio mehu saa paitsi hyvästä maustaan myös siitä, että panttipullon voi palauttaa kauppaan eikä turhaa muoviroskaa synny. Jälleenmyyjät löytyvät Evoken sivuilta.
pps. Evoke-yhteistyön tiimoilta olen kehitellyt oikeasti kreisin superhyviä smoothiereseptejä, niitä luvassa tässä syksyn mittaan! Lupaan pyhästi että kuvissa ei nautiskella smoothieta tissiliivisillään ikkunan edessä.
