Jalkapäivät
Onko mahdollista oikeasti nauttia juoksemisesta?
Tätä olen kysellyt itseltäni tiuhaan viime aikoina. Olen käynyt harva se päivä juoksemassa, ja se on joka kerta kivaa. Mitä helvettiä?
Vaikka juokseminen olisikin oudon sujuvaa, kuvissa oleminen on yhtä epäluonnollista kuin aina ennenkin. Onneksi on applikaaitoita, joilla voi piilottaa pöljän juoksuilmeen. Paita Columbia*.
Kaikki lähti salavihkaisesti liikkeelle keväällä, kun Aki rupesi lenkkeilemään. Oli hirvittävän helppoa heittää itsekin samalla vaivalla lenkkikamat niskaan ja lähteä kaveriksi. Fiksu ja järjestelmällinen mies kun on, Aki aloitti kevään peruskuntokauden maltillisen mittaisilla juoksuilla ja lisäsi volyymia hiljalleen. Yleensä kevään lenkkikauteni on käynnistynyt muutamalla raivokkaalla 10-16 kilometrin rykäisyllä, jotka ovat onnistuneesti tehneet jaloista muusia ja tappaneet juoksufiiliksen alkuunsa, joten todellakin kannatti kevään korvilla lyödä hynttyyt yhteen entisen triathlonentusiastin kanssa, niin omassakin kestävyysurheilussa on vihdoinkin järkeä!
Lyhyille lenkeille on otettu koirakin usein mukaan. Parempaa sprinttikirittäjää saa hakea!
Tällä viikolla olen juossut neljästi, mikä on varmaan kaikkien aikojen ennätys juoksuhistoriassani. Jokaiselle lenkille olen vieläpä lähtenyt kernaasti, mikä lienee vielä suurempi ihme kuin lenkkien määrä. Juokseminen on hauskaa, se on kevyttä, kotiovelta lähtevät reitit kauniita polkuja ja hiekkateitä. Viimeisen kuukauden aikana olen juossut enemmän kuin viime vuonna yhteensä.
Juoksuinnostus hämmästyttää, sillä en ole koskaan ollut oikeastaan muuta kuin lenkkeilijä, joka lähtee lenkille joko ajanpuutteen tai velvollisuudentunnon vuoksi: oikeisiin treeneihin ei kerkeä, mutta jotain on pakko tehdä, joten lenkkarit jalkaan ja ulos. Alan epäillä, että kyseessä on jokin luonnonoikku tai salajuoni, joka kohta paljastuu ja juokseminen osoittautuu jälleen ikäväksi. Koska sitähän se on. Eikö?
Kulunut viikko on muutenkin ollut melkoinen jalkaviikko. Tänään reippailimme vielä useamman tunnin Nuuksiossa, jotta pääsin koeajamaan Merrelliltä saamani Crestbound-vaelluskengät ennen pidempiä metsäkeikkoja. On se kummallista, että intohimoinen kyykkääjä on löytänyt aivan uudenlaisia tapoja viettää jalkapäivää!
Nuuksio, pääkapunkilaisen retkeilynhaluisen onni. Reppu Haglöfsin Tight Icon -mallistosta*, Columbian Silver Ridge -retkihousut* pääsivät ensi kertaa ulkoilemaan sitten Sri Lankan seikkailujen, vaelluskengät Merrell*.
*saatu blogin kautta
