Jumi tuli, mitäs nyt?

lihasjumi_hoito.jpg

Yhteistyössä Verstas Helsinki

Jos olette seuranneet blogiani edes vähän säännöllisesti, tiedätte taatusti minusta kaksi asiaa: olen mahdottoman kankea ja tolkuttoman huono muistamaan lihashuollon tärkeyden.

Tiedän, että pitäisi muistaa pitää huolta liikkuvuudestaan muulloinkin kuin on ihan pakko. Selkä ja takalisto menivät totaalijuntturaan pari viikkoa sitten, ja jumin lopputaistoja käydään kropassa edelleen. Kävin viime viikolla vakkarihierojani Mikan vanutettavana Verstas Helsingillä ja kyselin samalla pari tärppiä siihen, mitä tehdä kun jumi iskee.

 

Kroppa meni jumiin. Mitä tehdä ensin?

Akuutissa vaiheessa yleensä lepo auttaa. Kun kipu hieman hellittää, niin voi kevyesti alkaa liikkua mahdollisimman suurilla liikeradoilla.

Mistä tietää, onko kipu lihaksissa vai jossain muualla ja pitääkö mennä lääkärin pakeille?

Jos kipu on kova ja häiritsee elämistä tai on jatkunut jo pitkään, niin kannattaa mennä näyttämään jumia alan ammattilaiselle. Hierojalla on hyvä aloittaa,  muita hyviä vaihtoehtoja ovat osteopaatit, naprapaatit tai OMT-fysioterapeutit. Jos lääkäriin asti haluaa mennä, niin suosittelen varaamaan suoraan ajan ortopediltä.

Kuinka kauan jumitila voi kestää?

Lopun elämän, jos sitä ei hoideta pois tai selvitetä mistä se johtuu.

Miten jumien paluuta voi estää?

Jäykemmän ihmisen tapauksessa lihashuolto ja mahdollisimman laajat liikeradat, niin nivelille kuin lihaksille. Näillä pääsee pitkälle.

 

Viimeisen vastauksen kuuleminen aiheutti jonkinlaisia syyllisyyden väreilyjä allekirjoittaneen sydämessä. Jos on luontaiselta notkeudeltaan luokkaa ”kanki, rautainen”, pitäisi panostaa kunnolla liikkuvuuteen ja lihashuoltoon, eikä vain silloin kun kroppa jumittaa. Mika antoi Verstaalta lähtiessäni vielä setin liikkeitä, joita ahkerasti kotona jumppailemalla kroppa ei enää mene yhtä pahaan juntturaan. Hyvä hieroja auttaa jo paljon, mutta ihan kaikkea ei valitettavasti voi ulkoistaa muille, vaan omaa mätisäkkiä tulee vetreyttää ominkin voimin.

Jos on hakusessa hyvä hieroja Helsingissä, voin lämpimästi suositella Verstas Helsinkiä! Jos ei ole asiaa keskustaan, niin ei hätää, Mikan käsittelyyn pääsee tätä nykyä myös Compact Fitin tiloissa Vallilassa aina torstaisin ja perjantaisin!

 

ps. Kiitos koiralle hienosta photobombaamisesta! (Kyllä, minulla on housut jalassa, rakin pää vain blokkaa ne pois.)

Hyvinvointi Liikunta

Oodi lihapiirakalle (ja varhaiskeski-iälle)

lihis.png

Ai mitäkö tein juhannuksena? No menin nukkumaan ennen puoltayötä, söin lihiksiä ja täytekakkua, kävin Kiteellä ja Ikeassa ja sisustin parveketta.

Jos joku olisi aikakoneella putkahtanut vaikka vuosikymmen sitten keskelle juhannusvalmistelujani kertomaan millaista on juhannuksenviettoni vuonna 2015, olisin nauranut päin naamaa viestintuojalle. Miten kukaan voi olla niin keski-ikäinen? Ja kas, niin sitä on huomannut viettävänsä varhaista keski-ikää – ja pelottavaa kyllä nauttivansa siitä.

Itseä, sukulaisia tai kavereita ei ole valitettavasti kesämökillä siunattu, joten olen viettänyt melkoisen usean juhannuksen kaupungissa. Sentään karkasimme kauas kehäteistä Pohjois-Karjalaan sukuloimaan ja syntymäpäiväjuhlille, mutta melkoisen urbaaneissa taajamamaisissa maisemissa sitä tänä vuonna keskikesää vietettiin.

Vaikka olenkin haaveillut pitkään pääseväni joskus taas mökille (saa kutsua, jos jollakulla sellainen on, tulen kernaasti käymään ja lupaan tehdä vaikka puutöitä), oli ihmisten ilmoilla vietetyssä juhannuksessa monia erinomaisen hyviä puolia: viileää iltaa pääsi istumaan lämmitetyissä sisätiloissa viilennettyä viiniä särpien, ja kun aamulla heräsi hitusen kohmelossa, pystyi kömpimään kahvinkeittimen, Hesarin ja wifin ääreen odottelemaan aamupalalihapiirakan lämpenemistä. Lappeenrannan tytölle vety on se oikea ja paras lihapiirakka, mutta tämän kiteeläisversionkin kelpuutan: järkälemäisen lihiksen väliin sain tungettua kokonaisen makkaran, juustoa, kanamunan ja aika monta siivua pekonia. Hyvin upposi, ja kohta syötiin taas. Ei pitäisi varmaan ihmetellä, kuinka housut kirraavat kun treenejä on tullut huomattavasti vähemmän ja ruokavalio koostuu pääosin ”terveisiä Pohjois-Karjala-projektin vetäjille” -kategorian tuotteista. 

Pakkasimme jo eilen kimpsumme ja koiramme Toyotan takaloosteriin ja huristelimme takaisin kotiin. Sunnuntai onkin vierähtänyt rattoisasti Ikean lihapulla- ja kassajonoissa, krysanteemeja istuttaen ja kahvia juoden. Pitäisiköhän suosiolla lopettaa viittaamasta itseensä varhaiskeski-ikäisenä ja siirtyä suoraan käyttämään itsestään mummo-nimikettä. 

Suhteet Ruoka ja juoma Rakkaus Liikunta