Yritän käydä vähintään puolivuosittain nolaamassa itseni jonkin tanssillisen aktiviteetin parissa (kännitwerkkausta ei lasketa). On äärimmäisen virkistävää siirtyä välillä yhdelle ikävimmistä epämukavuusalueistaan ja kokeilla tehdä kropallaan muutakin kuin nostella painavia asioita. 

Siksi suostuinkin ilolla lähtemään tankotanssimaan Rock the Polelle vappuviikonloppuna. Olen käynyt tankoilemassa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta parin vuoden intervallein suoritetut kokeilut eivät varsinaisesti ole ylläpitäneet vähiä opittuja taitoja. Tunnin kieppumisen, killumisen ja epämääräisen ähellyksen jälkeen voisin summata lajin näin:

– Tankotanssi on todella kivuliasta. Kun oma keho killuu tangossa pelkästään reisinahkojen varassa, kipu on melkoisen intensiivinen. 

– Tankotanssiessa tulee paitsi liikuntahiki myös tuskanhiki. Mikä tekee tangossa pysymisestä entistä vaikeampaa. Hikitassu tässä terve! 

– Voima auttaa, mutta ei yksin riitä. Liikkuvuuden rajat tulivat vastaan melko nopeasti, kun olisi pitänyt paitsi killua tangossa myös pidellä jalkojaan auki samaan aikaan. 

– Vanhan päänuppi ei enää kestä pyörimistä. Muutama kierros tangon ympäri, ja jo piti pitää huilitauko pää polvien välissä.

– Minusta ei saa eleganttia tekemälläkään. Todisteeksi käyköön oheinen kuva:

Ja tärkein huomio:

– Parhaiten harjoittelu sujuu, kun unohtaa itsensä ja oman kömpelyytensä ja kokeilee vain. Silloin saattaa päästä tavoiteltuun asentoon, jos nyt vaikka edes sekunnin kymmenykseksi.

Mitäs lystiä sitä seuraavaksi kokeiltaisiin? Dancehallia ja reggaetonia on kokeiltu, mutta jokin muukin bootysheikkaus voisi kiinnostaa. Ehdotuksia?