Aikuiset akrobatiassa

photo_19.1.2014_14.27.45_0.jpg

Jos kysytte, sujuiko viikonloppuni mukavasti, vastaan että ei. Sen verran vahvasti epämukavuusalueella mentiin lauantain ja sunnuntain akrobatian intensiivikurssilla.

Bongasin alkuvuodesta aivan sattumalta Helsingin aikuisopiston akrobatiatarjonnan ja keksin lähteä kavereiden kanssa oppimaan uutta ja vetreyttämään vanhoja taitoja kahden päivän intensiivikurssille. Treeneihin osallistui vajaat 40 oppilasta mitä erilaisimmin taustoin ja taidoin. Siinä missä osa oli treenannut akrobatiaa enemmänkin, oli osa tullut kokeilemaan josko kuperkeikka menisi kaksipäiväisen jälkeen sujuvammin. Ja sitten oli minunkaltaisiani pökkelöitä, jotka ovat joskus kultaisella 90-luvulla osanneet ehkä tehdä monenlaisia kärrynpyöriä mutta sen jälkeen viettäneet pääosan ajasta tukevasti kahdella jalalla seisten tai berberillään istuen.

kasillaseisonta_0.jpg

Kurssilla vallitsi hirmuinen tsemppimeininki. Ohjaajat Markus Vainio-Mattila ja Kurt Berger saivat arkajalkaisimmatkin kokeilemaan niin kärrynpyöriä, voltteja kuin käsilläseisontaa. Välillä tekee äärimmäisen hyvää laittaa kroppansa tekemään asioita, joita se (tai pää) ei millään haluaisi tehdä. Kun ensi kertaa piti juosta air trackia pitkin ja päässä hypätä puolivoltti patjalle, keksin ehkä miljoona asiaa, joita olisin tehnyt mieluummin, eikä niihin mihinkään liittynyt pää alaspäin oleminen tai itsensä vauhdista käsille nakkaaminen. Pelko kuitenkin unohtui nopeasti tekniikkaan ja säheltämiseen keskittymisen myötä, ja niin sitä yhtäkkiä heitettiin puolivolttia ilman huolen häivää. Mitä siitä, jos lähes sata prosenttia alastuloista suoritettiin takamuksella eikä jaloilla! Hengissä selvittiin ja hauskaa oli.

Viikonlopun suurimmat ahaa-elämykset liittyivät kyllä voltin ja perhosvoltin tekemiseen. Ohjaajat palastelivat temput hirmuisen hyvin osiin, joiden hahmottaminen auttoi hirmuisesti myös itse liikkeiden sisäistämistä. Kummastakaan voltista ei täysiä tyylipisteitä herunut, mutta paljon työkaluja siihen, jos ja kun taas pääsee hyppelemään.

Tärkeintä leirillä oli kuitenkin heittäytyminen ja hauskanpito. Kuten näkyy tästä videosta, jossa allekirjoittanut suorittaa äärimmäisen hitaan ja kömpelön tempun vyön ja kavereiden suosiollisella avustuksella:

//www.youtube.com/embed/I55vWzwHTtI

Akrobatia ja voimistelu pitäisi ottaa isommaksi osaksi treeniregiimiä. Paitsi että lisääntynyt ketteryys ja kehonhallinta olisivat hyödyllisiä treeneissä ja jokapäiväisessä elämässä, olisi hauska myös oppia uusia temppuja. Kropat treenistä jomottaen intoilimme jo kavereiden kanssa, että lähtisimme kesällä samaisten opettajien vetämälle leirille, jossa pääsisi koko viikoksi temppuilemaan ja joogaamaan sydämensä kyllyydestä.

Viikko on pulkassa, ja skribentti totaalisen puhki. Treeniä tuli tällä viikolla melkoisesti:
Maanantai: crossfit, 1 tunti
Tiistai: crossfit, 1 tunti
Keskiviikko: jooga, 1 tunti
Torstai: crossfit, 1 tunti
Perjantai: crossfit, 1 tunti
Lauantai: akrobatia, 2 tuntia 
Sunnuntai: akrobatia, 2 tuntia

Nyt taidan pistää kylmägeeliä yläselkään ja olkapäihin ja mennä potslojo sohvalle. Energialla ensi viikkoon, kamut!

Hyvinvointi Liikunta

Jooga käy myös työstä

photo_15.1.2014_16.08.58.jpg

Kuvassa markkinointiviestinnän ammattilainen työpaikallaan, työasussaan.

Voi kun voisikin olla aina näin mukavasti. Jos ei olisi ollut palavereita, olisin hyvinkin voinut hiihtää koko päivän näissä vetimissä konttorilla. Duunipaikallani nimittäin pidetään joka keskiviikkoiltapäivä mainio joogatunti.

Jooga tosin ei ollut yhtä mukavaa kuin oleskelu lökövaatteisiin pukeutuneena sitä ennen. Kroppa nimittäin on tiukan crossfit-rypistyksen jäljiltä jähmeä kuin vanhalla mummolla, ja useampaakin paikkaa tuntuu kiristävän kohtuuttoman paljon. Kiitos maanantaina tehtyjen linkkuveitsi-vatsalihasten, oli pelkästään selinmakuu joogatunnin aluksi tuskaisaa, kun lonkankoukistajat ja alavatsa kirrasivat. Onneksi tunti rauhallisia venytyksiä ja aurinkotervehdyksiä vetreytti kroppaa tuntuvasti, ja matolta ylös kampeutui virkistynyt ja enää kankeaksi keski-ikäiseksi itsensä tunteva konttorirotta.

Minulla oli hyvä tarkoitus lopettaa työpäivä ennen joogan alkua, mutta auttamaton aamuhituri kun olen, en tosiaankaan päässyt konttorille kahdeksaksi, vaan jouduin vielä palaamaan koneen ääreen vajaaksi tunniksi viimeistelemään päivän hommat. Vaan kuinka olikaan olo erilainen tunnin rauhoittumisen jälkeen! Kuin olisi nukkunut erinomaiset nokoset, mutta ilman päiväunipöhnää.

Työhyvinvointi on asia, josta pitäisi kirjoittaa vähän enemmänkin jossain välissä. Sitä odotellessa haluaisin kuitenkin kuulla teiltä, millaista liikuntaa teidän työpaikkanne tarjoavat? Tai jos eivät, niin millaista toimintaa haluaisitte?

 

Muoti Liikunta Työ Päivän tyyli