Siinä missä alkuviikosta fiilisteltiin mennyttä, on nyt aika miettiä vähän tulevaa. En ole mikään uudenvuodenlupausten kannattaja, mutta tällaisia ajatuksia minulla on mielessä juuri alkaneen 365-päiväisen rotaation kunniaksi:
Treenin puolella mietin aluksi, että voisin asettaa uusia kilorajoja vaikkapa kyykyn ja maastavedon ykkösmaksimeihin, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Viime vuonna kehitystäni haittasi eniten epäsäännöllinen treenaaminen, kun sairastelu ja duunimenot estivät jumppaamisen välillä pitkäksikin aikaa. Tänä vuonna aionkin keskittyä siihen, että treeni olisi paitsi tavoitteellista myös johdonmukaista ja säännöllistä. Kun pidempiä taukoja ei tule, kehitystäkin varmasti tapahtuu siinä samassa. Samalla on syytä opetella kuuntelemaan kehoaan entistä paremmin ja tunnistaa ajoissa väsymyksen merkkejä – ja tajuta pitää silloin kevyempiä viikkoja.
Isoimpia yksittäisiä kehityskohteita tulevat tänä vuonna olemaan olympianostojen tekniikan parantaminen ja liikkuvuuden lisääminen. Näissä riittääkin puuhaa vaikka seuraavaksi vuosikymmeneksi. Monta taitoa pitäisi opetella ja yleisesti olla entistä täpäkämpi, tietenkin. Vaikka pääpaino treeneissä tuleekin olemaan crossfitissä, aion edelleen kokeilla innolla uusia lajeja ja palata muutaman vanhan tutun pariin. Erityisesti haluan mennä aina välillä verestämään taitoja painitatamille. Joten brassijujutsua ja lukkopainia lisää ohjelmistoon siis.
Uskon vahvasti ihmisen olevan psykofyysinen kokonaisuus, jossa yhden osa-alueen falskaaminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin alueisiin. Siksi entistä järkevämpi suhtautuminen työhön tulee olemaan tänä vuonna, no, työn alla. Aloitin tänään uudessa työpaikassa, jossa teen neljää päivää viikossa jättäen perjantait omille projekteille ja sekalaisille media-alan töille. Edellisessä pestissä oli poskettoman duunimäärän päälle vielä paljon iltamenoja ja viina-aiheisia rientoja, jotka alkoivat turhankin paljon painaa naista ja rokottaa muuta elämää. Toivottavasti ratkaisu tarkoittaa vähän järkevämpää työtahtia, uutta motivaatiota työntekoon ja uusia mahdollisuuksia. Viimeisen kohdan ensimmäiset hedelmät realisoituvat ilokseni jo ihan alkuvuodesta.
Yksityiselämässä haluan ensi vuonna tehdä ainakin yhden pitkän matkan. Sellaisen, jossa on aikaa istua lentokentällä lukemassa kirjaa ja juomassa sumppia (kuten tässä 4.1.2013 otetussa kuvassa, jossa venailen koneeseen pääsyä Filippiineillä), vaellella luonnossa ja juoda kaljaa pitkälle iltaan. Ja ylipäänsä kirjoittaa, lukea ja nähdä enemmän, viettää aikaa ystävien kanssa ja nukkua hyvin. Ja toivottavasti rakastua. Tai no hemmetti, jos realisteja ollaan niin edes ihastua. Tai edes päästä mahtaville treffeille. Tai edes treffeille.
Oikeastaan koko edessä häämöttävä vuosi voidaan tiivistää ensimmäiseen tänä vuonna saamaani neuvoon (jos siis ei lasketa jatkoilla lausuttuja ”ota lisää Jallua” -kehotuksia). Sain kaverilta aamuyöstä viestin, jossa luki vain ”Älä stressaa, nappisilmä.” Tämä olkoon tärkein ohjenuorani tänä vuonna.
