Voi ahteri. Viime viikon kyykkypainotteinen urheilu sai alaselän täysin jumiin. Eilen vielä pelasin siskontytön kanssa Twisteriä ihan ongelmitta, aamulla sitten selkä oli vetänyt juntturaan eikä suostunut pehmenemään lämmittelyistä ja venyttelyistä huolimatta. Nyt sitten pitäisi malttaa odottaa rauhassa, että jumi katoaa ennen kuin alkaa taas riehumaan.

Paino sanalla pitäisi. Maltti ei nimittäin ole meikäläisen valtti. Menin tänään reippaasti treeneihin, mutta huomasin kyykkyjä lämmitellessäni, että selkä ei tykkää liikkeestä ollenkaan. Vaati aika paljon sisua, että sain vakuuteltua itseni siitä, että on pitkällä tähtäimellä parempi jättää tämän päivän kyykyt väliin kuin kärsiä itsepäisyyden seurauksista pitkään. Yleensä suhtautumiseni kremppaan, sairastumiseen ja loukkaantumiseen on nimittäin tätä luokkaa:

Olen sitä koulukuntaa, joka menee lääkäriin vasta viime hädässä ja jatkaa hammasta purren, vaikka kroppa kovastikin viestisi että nyt ei ole jäsenet kohdillaan ja nivelet paikallaan. Usein – kuten tänään – huomaan ensin ajattelevani, että tässä sitä vain halutaan laiskotella, vaikka viisaampaa olisi kuunnella kroppaansa, kun se näin kovaäänisesti vaatii vähän kevyemmin ottamista. Lähipäivät pitänee siis omistaa aktiiviselle levolle, eli kevyelle liikkumiselle ja kehonhuollolle.

Ja tästä päästään tuohon ilman kontekstia hieman kryptiseen avauskuvaan. Siinä on iloinen Tigerista eurolla ostamani superpallo. Se on melkoisen huono pomppimaan mutta erinomaisen jämäkkä kropan auki möyhentämisen tarkoituksiin. Kiitos vinkistä, Mahdollisia sivuvaikutuksia -Miiaseni! Meillä salilla käytetään jääpallo-palloja, mutta tämä ajanee asian kotioloissa enemmän kuin hyvin.