Tarkkailla ja rangaista

photo_11.11.2013_18.49.37_0.jpg

Olisihan sitä pitänyt arvata, että piru oli merrassa, kun valmentaja näytti oudon riemastuneelta pölähtäessäni tänään salille. Ilo ei johtunut siitä että tein paluun viikon sairastelutauon jälkeen, vaan siitä että olin hoksaamattani tehnyt jotain väärin. Pian selvisi, että olin edellisviikolla ilmoittautunut tunnille, jolle en ollut tullutkaan enkä edes perunut osallistumistani.

Rankkuahan siitä seurasi. Tein 30 yleisliikettäni kiltisti ja mukisematta, hyvää alkulämmittelyähän ne olivat. Onhan se tyhmää, että kuvittelee ehtivänsä töiden jälkeen treeneihin mutta ei sitten ilmoitakaan että joutui jäämään töihin iltamyöhään. Jos tunti oli täyteen buukattu, olisi varmasti tilalleni löytynyt joku muu innokas ja ei työnsä alle hetkellisesti hukkunut taho.

Salillamme jaetaan rangaistuksia pääosin myöhästymisestä, paikalle tulematta jättämisestä ja yleisestä muiden huomioonottamattomuudesta. Olen joskus kertonut kavereille systeemistämme, ja moni on pitänyt sitä julmana. Itse taas olen alkanut arvostaa sitä yleisen järjestyksen ylläpitäjänä. Rankku ei ole paha, mutta saa ihmiset toimimaan huomioonottavaisesti toisiaan kohtaan. Eihän se maailmaa kaada, että joku tulee treeneihin myöhässä, jättää tavaransa lojumaan treenaamisen lopetettuaan tai jättää puhelimensa äänet päälle tunnin ajaksi, mutta eipä toisaalta haittaa sekään, että syyllinen joutuu tekemään muutaman yleisliikkeen kurinpalautushengessä. Kuten legendaarinen painonnostovalmentaja Mike Burgenener virkkoi, ”It’s amazing what transformation takes place when you have that threat, that motivational consequence of doing burpees.”

Rangaistuksilla on myös sosiaalinen luonne. Eniten halutaan vältellä rangaistuksia, joista joutuvat kärsimään myös treenitoverit. Ja jos mokaaja kärsii rankkuaan yksin, muilla on ainakin mukavaa tämän sovitustyötä seuratessa. Tänään sain treenitoveri Klausista innokkaan (ja oman tulkintani mukaan hyvin vahingoniloisen) laskijan rangaistusyleisliikkeilleni. 

Mitenkäs te, arvon kanssatreenaajat, -jumppaajat ja -puuhastelijat? Jaetaanko teillä rankkua vai saatteko tulla ja mennä miten huvittaa?

 

Hyvinvointi Liikunta

Isä, (urheilu)sankari

photo_10.11.2013_21.11.08_0.jpg

Kun olin pieni, isä oli suurin sankarini. Isä osasi kaiken: korjata, rakentaa ja kokata. Kerran hän pyysi minut pihalle, jonne oli nikkaroinut minulle ponin kokoisen, puusta tehdyn ruskean hevosen, jolle sai jopa laitettua kuolaimet suuhun. Sinä kesänä en tainnut muuta tehdäkään kuin hoitaa hevostani, ratsastaa ja harjoitella vikellysliikkeitä. Oikeaa hevosta ei herunut (mistä olen myöhemmin vuolaasti kiitellytkin vanhempiani), mutta toiseksi parhaan asian sain. 

Isä oli myös suurin urheilusankarini. Muistan, kuinka pienenä selasin lehtileikkeitä, joissa isäni esiintyi ja hämmästelin vaatehuoneen yhdelle hyllylle jemmattuja outoja hattuja, joita silloin jaeltiin hattutempun tehneille pelaajille. Isä katkoi meille nappuloille vanhoista mailoistaan sopivan mittaisia pelivälineitä, ja monet tunnit taisimme viettää joko pihalla tai jäällä pelaillen. Olin pitkään varma, että minustakin tulee jääkiekkoilija, harmi vain että silloin ei Lappeenrannassa vielä ollut tyttöjen jääkiekkojoukkuetta.

Isä on aina ollut muutenkin kova urheilumies. Häntä parempaa penkkiurheiluseuraa ei olekaan, sen verran paljon taustaa, tietoa ja historiaa häneltä irtoaa, oli kyseessä sitten jääkiekko, yleisurheilu tai vaikka jalkapallo. Isä on myös kiinnostunut uusista lajeista ja on alkanut perehtyä tyttärensä treenijorinoita kuunneltuaan crossfitiinkin. Kun tänään soitin isänpäiväpuhelun, kertoi isä katsoneensa Eurosportilta CrossFit Gameseja. Monet parhaista lapsuusmuistoista liittyvät isän kanssa liikkumiseen. Uimme, pyöräilimme ja hiihdimme lentokenttää ympäri. Isä myös kertoilee mainioita tarinoita lapsuutensa edesottamuksista: kuinka pahasti ukki suuttui kun isä rikkoi upouudet suksensa mäkihyppyrinteessä tai kuinka seiväshyppyä treenattiin joustamattomalla bambukepillä sahanpurukasaan.

Ja tiedättekö mitä? Kyllä isäukko on edelleen sankarini. En luottaisi keneenkään muuhun silloin, kun pitää esimerkiksi saada porattua kattoon reikä lamppua varten tai kun tulee kysymys vaikkapa olympiahistoriasta. Tai kun pitää tietää, miten se maailman paras ruskeakastike tehdäänkään. 

Hyvää isänpäivää kaikki uudet ja vanhat isät! 

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta