Pysyykö pää mukana treenissä?

Harjoitus ei kulje, fiilis on poskellaan, kehitystä ei tapahdu… Treenaaminen on hämmästyttävän paljon kiinni korvien välistä.

photo_21.9.2013_14.57.23.jpg

Osallistuin eilen crossfit-harrastajien mentaaliseminaariin CrossFit Herttoniemessä. Vaikka aluksi olinkin hieman skeptinen, en voisi olla tyytyväisempi että menin mukaan. Seminaarin veti crossfittaaja, valmentaja ja psykologi Kaisa Varkila, ja kaksituntisen aikana pintaraapaistiin ajatusten, mielikuvien ja toimintatapojen vaikutuksia harjoitteluun ja kehitykseen.

Pään osuutta treenaamiseen ei tosiaankaan kannattaisi väheksyä. Onnistuminen ja edistyminen kun on kiinni myös siitä, mitä korvien välissä liikkuu eikä pelkästään siitä, mitä kroppa tekee. Itse olen viime aikoina kokenut melkoisia turhautumisen hetkiä tempauksen kanssa, eikä ongelma ole pelkästään fyysisellä puolella. Tuppaan ajattelemaan liikaa liikkeen eri osia, jolloin itse suoritus menee ihan pipariksi. Ja sitten alkaa kiukuttaa, mikä tekee tekemisestä kahta tahmeampaa.

Käsittelimme seminaarissa mentaalisia taitoja, vireystilaa, mielikuvaharjoittelua, ajatusten hallintaa ja itsetuntemusta. Kaikki Kaisan esittämät pointit soveltuvat erinomaisesti myös muuhun elämään kuin crossfit-treenaamiseen. Monissa kohdin kirosin sitä, että en jo ammoin sirkusaikoina tai kamppailulajeja harrastaessani tajunnut, kuinka paljon tekemisestä on kiinni siitä, mitä pollassa pyörii. 

photo_22.9.2013_16.29.11_1.jpg

 

Seminaarin paras anti itselleni oli ehdottomasti vireystilan säätelyä käsittelevä osuus. Minulla on taipumus olla treeneissä joko turhankin flegmaattinen tai sitten käydä ylikierroksilla, jolloin tekemisestä tulee silkkaa sohlaamista ja säätämistä. Kaisa antoi hyviä konkreettisia vinkkejä siitä, kuinka löytää ääripäiden väliltä se ihanteellinen vireystaso ja kuinka sitä voi säädellä yksinkertaisilla fyysisillä toimenpiteillä. Ihanteellisen vireystilan hakeminen ei tietenkään rajoitu vain treenaamiseen, vaan oppeja voi soveltaa myös muussa elämässä, kun tuntuu että on vähän vääränlaisessa moodissa senhetkiseen tekemiseen.

Kaksituntisen jälkeen päässä pyöri valtavasti asioita, joista osa oli tuttuja ja osa uusia. Kaisa pyysi meitä pisteyttämään asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka hyvässä jamassa mentaaliset taitomme ovat. Listalla oli taitoja kuten stressin hallinta, kommunikaatio, itsen johtaminen, motivaatio ja itseluottamus. Pienimmät luvut laitoin itselleni kohtiin, jotka liittyvät pitkän tähtäimen kehitystä hidastaviin asioihin, eli johdonmukaisuuteen ja johtamiseen. Olen usein sellaista sata lasissa -tyyppiä, joka haluaa tehdä kaiken täysillä koko ajan eikä malta odottaa pitkäkestoisia tuloksia.

Seminaari tuli ajallisesti melko hyvään saumaan. Olen tehnyt aivan liikaa töitä ja treenannut rankasti lepäämisen kustannuksella, ja kroppa ja mieli ovat kenkutelleet siihen malliin, että päätin suosiolla pitää treenittömän viikon ja pitää työtkin järkevissä määrissä. Lepo on tullut tarpeeseen, mutta tuntuu että viikko hissuttelua ei kuitenkaan riitä. Lienee hyvä että tajuaa tehdä toimenpiteitä tässä vaiheessa, mutta vielä parempi olisi jos ei aina tarvitsisi käydä itsensä kanssa tätä hidastaako vai kiihdyttääkö -kamppailua. Suuri kehityskohde tämäkin!

Kaisa muuten pitää kiintoisaa blogia, käykää tyyppaamassa täältä!

Tähän loppuun on pakko linkata ehkä kaikkien aikojen suosikkivideoni, mitä tulee motivaatiopuheeseen. Vapaaottelija Chael Sonnen on paitsi kova suunsoittaja, myös hämmästyttävän suuri ajattelija:

http://www.youtube.com/watch?v=A7O3_QSRRrM

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Petihommissa

Minulta meni melkein neljännesvuosisata, ennen kuin opin kunnolla arvostamaan nukkumista ja hyvää sänkyä niiden ansaitsemalla tavalla.

photo_18.9.2013_17.48.06.jpg

Olin aikoinaan huono nukahtamaan ja muutenkin suhtauduin oudon välinpitämättömästi nukkumiseen. Joskus jopa keksin, että voisin tuoda lisätunteja päivään tekemällä vähän enemmän duunia ja nukkumalla vähän vähemmän. Nykyään onneksi tiedän (ainakin välillä) paremmin ja osaan arvostaa nukkumista ihan uudella tavalla.

Silti aina nukkumiselle ei mukamas tunnu riittävän tarpeeksi aikaa. Vaikka kuinka tietäisi, että olisi taatusti hyödyllisempää ja virkistävämpää nukkua tunti enemmän kuin kupeksia ylhäällä nettiä selaten ja nenää kaivaen, ei aina malta mennä vuoteeseen ajoissa.

photo_13.9.2013_9.10.41.jpg

Hyvä sänky onneksi houkuttelee viettämään aikaa makuuasennossa. Ostin kesällä uuden sängyn entisen mennessä miehen mukaan erossa, enkä voinut kuvitellakaan hankkivani muunlaista sänkyä kuin futonia. Oma futonpatjani on kierrätettyä puuvillakuitua ja juuri sopivan jämäkkä. Selkäongelmia ei ole oikeastaan kummemmin ollut siirryttyäni futoniin viitisen vuotta sitten. Hieman päänvaivaahan raskas futonpatja aiheuttaa lakanoidenvaihdon yhteydessä, jolloin patja kannattaa kääntää ja rullata toviksi, jotta täyte pysyy hyvänä, mutta se on pieni vaiva hyvien unien vastineeksi.

Patjan ja rungon, jonka petsasin itse kuultovalkoiseksi, löysin Futonia-kaupasta. Samasta paikasta hankin myös Porin villan ja peitteen valmistamat lampaanvillatäytteiset peitot sekä puuvillaisen petauspatjan. Tuntuisi jokseensakin älyttömältä pistää rahaa kunnon patjaan ja olla kiinnittämättä huomiota muihin elementteihin sängyssä. Tilasin aina yhtä ystävällisen Mulperipuun kautta niin ikään Porin villan ja peitteen futon-tyynyt, jotka ovat ikään kuin minikokoiset futonpatjat pieluksiksi. Pöyheään tyynyyn tottuneelle ohut kova tyyny voi tuntua alkuun oudolta, mutta olen huomannut vuosien saatossa lopettaneeni turhanpäiväisen kieriskelyn, kun patja ja tyyny tukevat tarpeeksi eivätkä innosta pyörimään samalla tavalla kuin trampoliinimainen runkopatja.

photo_13.9.2013_9.09.44.jpg

Monesti kuulee ihmisten kiroavan sänkyjen hintoja. On kuitenkin melkoisen hassua, että ihmiset eivät ole valmiita maksamaan paljoa huonekalusta, jossa vietetään pitkiä aikoja ja todennäköisesti vuositolkulla. Pienen hintavertailun, tarjousten metsästämisen ja onnenkantamoisen jälkeen sain patjan, rungon, peitot, petauspatjan ja tyynyt reilulla tuhannella eurolla. Ei minusta mikään mahdoton hinta hyvistä unista, minun mielestäni.

Olen muuten innostunut futoneista sen verran, että yövieraatkaan eivät välty futonpropagandalta: varavuoteena toimiva tanskalaisen Innovationin sohvani nimittäin on sekin futonpatja. Ja on muuten ollut melkoisen mukavaa että on tällaiset investoinnit tehnyt, kun olen tänään lepuuttanut stressistä kärsivää kroppaa ja mieltä ja pötkötellyt ensin sohvalla ja sen jälkeen vuoteessa.

 

Hyvinvointi Sisustus Mieli