Polveen koskee, olkapää vihoittelee, kremppaa löytyy sieltä sun täältä. Osa toivoo vaivojen katoavan itsestään, jotkut buukkaavat saman tien ajan ammattilaiselle. Miksi oman kroppansa tunteminen ja huoltaminen on välillä niin vaikeaa?
Moni osaa säätää fillarinsa, tehdä tietokoneen huoltotoimenpiteet ja hoitaa kodin pikkuviat. Oman kropan mekaniikka ja vikatilanteet taas saattavat olla vieraampaa alaa kuin edistyneet sähkötyöt ja auton moottorin korjaus. Se on kummallista.
Monesti käsketään painua urheilulääkärin tai fysioterapeutin pakeille, kun selkä juimii tai polveen koskee. Minäkin olen monasti kääntynyt ammattilaisen puoleen kun kolottaa vähän enemmän, mutta hoito-ohje on aina ollut sama: lisää kehonhuoltoa ja liikkuvuusharjoittelua. Ja hyvä niin. Täyslevolla ja Sirdaludilla kun korjaantuu harvempi klesa kunnolla. Eikä ainakaan ehkäise mitään.
Liikunta tuo välillä kremppoja mutta myös keinoja korjata niitä itse. Olen crossfit-treeneistä saanut kehonhuoltoarsenaaliini määrättömän määrän erinomaisia vinkkejä siitä, miten kroppaansa kannattaa huoltaa ja aukoa kotikonstein. Harvoin mikään pienempi vika lääkärisedän taikakäsittelystä pelkästään ratkeaa. Kun toissakeväänä selkä meni jumiin, käski fyssari minun venytellä, olla istumatta kuin Quasimodo ja palata pikimmiten takaisin treenien pariin. Levolla ja lihasrelaksanteilla kun ei kuulemma mitään parannusta asiaan tulisi.
On vähän noloa myöntää, että olen vasta viime vuosina alkanut kunnolla tutustua omaan kroppaani ja siihen miten se reagoi erilaisiin puuhiin. Kun ensimmäisen kerran huomasin polven vihoittelevan kävellessä ja portaita noustessa, pelkäsin tietenkin pahinta. Kohta olisi leikkauskeikka edessä ja loppuelämä klenkkana. Kokeilun ja kokemuksen perusteella hoksasin kuitenkin, että polvessa ei suinkaan ole mitään vialla vaan lantiossa. Kun vähän jaksaa lantionseutuaan ja lonkankoukistajiaan venyttää, katoaa polvikipukin saman tien. Nykyään jos vaiva ilmenee, nakitan saman tien isompikokoisen kaverin avuksi, hyppään tämän syliin, kiedon jalat vyötärön ympärille ja venytän lantion niin kaarelle kuin saan. Kun päälaki viistää maata, kuuluu lantiosta poks, ja kipu on poissa. Valmentaja ja moni alan asiantuntija on viisaasti sanonut, että kipu paikassa x on usein merkki siitä, että jossain ylä- tai alapuolella kiristää. Kun polvi juimii, vika on usein nilkassa tai lantiossa. Kun kyynärpäätä vihloo, voi olkapää tai forkku olla jumissa.
Olen yrittänyt ottaa tavaksi huoltaa vanhaa mätisäkkiä myös kotioloissa enkä pelkästään treenien yhteydessä. Sisustuksellisesti ei tietenkään ole kovin kaunista pitää kamoja näkyvillä (kuten yllä oleva kuva havainnollistaa), mutta kehonhuoltokerrat taatusti moninkertaistuvat verrattuna siihen, että tavarat lojuisivat yläkomuutissa odottamassa käyttöä. Omaan vaatimattomaan mutta tehokkaaseen välineistööni kuuluvat:
– joogamatto: koti- ja salijoogailuun, venyttelyalustaksi
– foam roller: rullailu on erinomainen tapa aukoa jalkojen isoja lihaksia ja selkää. Oman rullani ostin Anttilasta, kovat kundit ja mimmit käyttävät tietenkin kivikovaa muoviputkea eivätkä nöösien vaahtorullaa.
– ”peanut” eli kaksi tennispalloa sukan sisällä: ehkä paras tapa avata selkää. Tämän vinkin sain muutama vuosi sitten fysioterapeutilta. Pallot asetetaan selän alle niin, että selkäranka osuu pallojen väliin jäävään kuoppaan. Sitten liikutellaan selkää ja käsiä. Poksahtelee ja venyy, parasta.
– golfpallo: tuntuu saamarin ikävältä lattian ja lihaksen välissä, mutta hierontavälineenä verraton. Myös jääpallossa käytettävä, astetta isompi boltsi käy tähän erinomaisesti.
Miten on teidän kehonhuoltonne laita? Onko teillä luottokamoja kotosalla? Lisää vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!
