Treenivaatteet on mun aatteet?
Seuraa tunnustus: olen kaksinaismoralisti, mitä tulee treenivaatteisiin. Siinä missä naureskelen partaani ihmisille joilla on Zumba-paidat ja pöksyt joissa lukee ”running”, olen kuitenkin enemmän ja vähemmän tietoisesti ilmaissut omissakin kamppeissani, mitä lajia sitä oikein harrastetaan.
Jaa että mitäs lajia sitä treenataan näissä polvisukissa? (Tuo teksti oli kyllä sukkien ollessa pakkauksessaan paljon maltillisemman kokoinen, meikäläisen jättipohkeet vain vähän venyttivät kirjaimia.)
Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että en koskaan kieltäydy jos eteen tulee tilanne shoppailla lisää treenivaatteita. Yleensä olen suosinut ”musta ja neutraali makkarankuori” -linjaa, mutta olen huomannut alkaneeni lipsua päivä päivältä räikeämpään ja myös treeniaatetta julistavaan suuntaan.
Minua on aina huvittanut, että Zumbaa, BodyPumpia tai muuta varten on olemassa varta vasten luotuja ja brändättyjä vaatteita. Vaan ei pitäisi nauraa, sillä olen hiljalleen huomannut kuolaavani Reebokin crossfit-kamojen perään. Olen jo muutamaan otteeseen hypistellyt tuotteita Stadiumilla, mutta vielä en ole poistanut kotiin muuta kuin nuo yllä olevat sukat. Paino sanalla vielä. Hermosa Beach -takki on meinannut jo muutaman kerran lähteä mukaan, mutta suolainen 129 euron hinta on pitänyt söpöläisen edelleen kaupan rekissä.
Monesti tuntuu, että tiettyä toimenpidettä varten nimikoidut tuotteet on keksitty vain jotta saadaan lätkäistyä lisähintaa normaaliin tekniseen urheiluvaatteeseen. Ja niinhän se varmaan osaltaan onkin. Toisaalta on ollut pakko kysyä itseltäni, että jos vaate on kaunis ja mieluisa mutta se sattuu olemaan tietyn liikuntabrändin alainen, onko sen ostaminen oikeasti niin pöhköä. Kun kerran sitä lajia kuitenkin intohimoisesti harrastaa. Sen verran monomaaninen tunnustan olevani, että en crossfit-tekstein koristeltuja vaatteita pitäisi jos en lajia treenaisi. Olen sen sortin ihmisiä, että jos kulhossa lukee ”popcorn”, siinä ei tasan säilytetä mitään muuta kuin paukkumaissia, ei edes sipsejä. Siksi en osaisi kuvitella käyttäväni jumpassa paitaa jossa juoksee ”run” tai juostessa pöksyjä joissa lukee ”gym” (ei sinänsä että minulla tällaisia vaatteita olisikaan). Järjestys se maailmassa olla pitää.
Pohdiskelin tätä asiaa itsekseni tänään ja tajusin, että olenhan minä ennenkin julistanut lajiuskollisuutta. Thainyrkkeilyshortseissa (joita ei kyllä ole ikävä, räikeät satiinibyysat eivät ehkä olleet se ykkössuosikkini) lukee lähes aina thaiboxing, muay thai tai sama thaiksi.
Tässä sitä pistetään menemään, mainoslause persiissä. (On muuten erinomaisen hyvää thainyrkkeilyvalmennusta itse kustannuspaikalla, menkää jos olette Koh Phanganilla.)
Lupaan siis olla tästä lähin avoimempi erilaisiin liikuntamuotoihin luotuja kamppeita kohtaan. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kieltäydyn edelleen ymmärtämästä, minkä helvetin takia BodyCombatia varten myydään brändättyjä ja kalliita vapaaotteluhanskoja, kun ei edes tapella. Ei käy järkeen.
