Kesällä vielä jaksoin kokkailla hieman vaivannäköäkin vaativia aamiaisia. Nyt arkirytmiin palanneena ja itselleni kovin epätyypilliseen tapaan huonounisena (lienee syytä omistaa pian oma postauksensa univaikeuksille ja miten niitä pystyisi hoitamaan ilman kemikaalisia apuja) en ole yksinkertaisesti kyennyt käyttämään mielikuvitusta ja vaivaa aamuappeen tekoon. Kananmunien paistaminenkin tuntuu ydinfysiikkaa vaativalta toimenpiteeltä. Viime päivät olen ruokkinut itseni aamuisin periaatteella ”Jos se ei ole jääkaapissa, sitä ei syödä.” Lisäksi neuroottinen puoleni pelkää koko työpäivän ajan, että liesi on jäänyt päälle ja puurokattila liekehtimässä, jos olen käyttänyt hellaa unenpöpperössä. Leipä olisi helpoin ratkaisu aamutokkuraiselle, mutta leivän syöminen ei ajatuksena enää kauheasti innosta. Kätevä keksintö, mutta vähän vääristä asioista koottu.

Siksi ilahduinkin törmättyäni tähän mainioon paleoleipään Hyvvee, ei pahhoo -blogissa. Koskematta pitkällä tikullakaan keskusteluun siitä, mikä on oikeasti paleota ja mitä se luolamies silloin kivikaudella oikeasti söi ja sehän kuoli jo kolmekymppisenä, voin todeta että tämä leipä on helppo valmistaa ja ilo syödä. Se on myös viljaton, maidoton, gluteeniton ja hiivaton. Ja oikein hyvää.

***

Paleoleipä

1 dl kookosjauhoja
3 dl mantelijauhoja
0,5 dl chia-simeneiä tai pellavansiemeniä
5 kananmunaa
ripaus suolaa
4 rkl kookosöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
1/2 tl ruokasoodaa

Sekoita märät ainekset yhdessä ja kuivat ainekset toisessa kulhossa. Yhdistä ainekset ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Taputtele tasaiseksi (itsehän laiskottelin tässä vaiheessa ja leivästä tuli hieman kummallisen mallinen sillä se ei kohoa kovinkaan paljoa) ja paista 180-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia. Syö.

***

Leipominen oli yksinkertaisuudessaan ainesten sekottamista ja uuniin lykkäämistä. Ainoa kommervenkki tuli kookosöljyn kohdalla, joka oli purkissa vielä ihan juoksevaa mutta kylmien kananmunien kanssa kosketuksiin jouduttuaan hyytyi saman tien ja kesti tovin, ennen kuin tatinan viitsi sekoittaa kuiviin aineksiin. Maku leivässä on vienon kookoksinen ja reilun mantelinen, ja ruokavieraana ollut ystävä sanoi sen menevän hänelle myös jälkkäristä.

Tätä pitää tehdä toistekin!