Sata kiloa

Ei se kaunista ollut, kun ensi kertaa oli painoa sata kiloa.

Maastavedossa siis! Tein tänään uuden ennätyksen ja pääsin ensi kertaa missään oikeassa voimailuliikkeessä kolminumeroiseen lukuun.

Omia suorituksiaan pitäisi kyllä videoida muutenkin kuin ennätyskerroilla. On hyvä päästä näkemään omaa tekemistään muualtakin kuin peilistä. Olen ihan tyytyväinen, että asento pysyi hyvänä ja selkä suorana koko noston ajan. Ylhäällä olisi pitänyt ojentaa enemmän ja pitää lamlia ylhäällä hitusen pidempään. Mutta 0,1 tonnia, hei kamoon!

Sadan kilon mave oli muuten yksi kevään treenitavoitteistani. Ruksitaan se siis nyt pois listasta. Muiden kohdalla onkin sitten vielä tekemistä. Kuten videostakin näkyy, voiman mukana on tullut aika reilusti lisää myös fättiä. Sitä kai pitäisi ruveta karsimaan hiljalleen. Mutta kun treenaaminen on niin kivaa, kun on maha täynnä ja energiaa uusiin ennätyksiin!

(Videon taltioi mainio mieheni Jukka, takana seisova tiukkailmeinen herrasmies taasen on Kisahalli-toveri Ville, joka on myös kovan luokan kauppamies: kun meinasin toisen kerran koettaa satasta, vakuutti hän minut siitä että kannattaa tehdä kuitenkin kolme 90 kilolla.)

Edit: (turhan)tarkka mieheni huomautti, että enhän edes päässyt tavoitteeseeni 1,5 x oma paino + 10). Lisäläskin myötä pitäisi lisätä vielä 1,5 kiloa lisää tuohon tankoon. Pitänee siis kokeilla joku päivä uudestaan – tai sitten tiputtaa itsensä takaisin alle kuuteenkymppiin :DD

Hyvinvointi Mieli

Pääsiäinen paketissa

Olenkohan ainoa, josta tuntui että pääsiäisloma kesti pidempään kuin neljä päivää? Muutamaan hassuun vuorokauteen mahtui niin monenlaista hyvää syötävää ja lystikästä puuhaa, että ihan hirvittää.

ruoat.jpg

Lähdin viettämään pyhiä kotiseudulleni Lappeenrantaan. Rakkaan siskontyttöni viisivuotissynttäreitä valmistellessa en voinut olla hämmästelemättä sitä, kuinka taitava ja kekseliäs leipuri isosiskoni onkaan: juhlapöytään syntyi muun muassa ylhäällä vasemmalla oleva kaksikerroksinen kakku, jonka kruunasi, no, sokerista tehty kruunu. Makuelämyksiä sain myös kummitädin kotona. Ja äitini kotona. Ja isäni kotona. Housut kiristää!

puuhat.jpg

Mutta kyllä sitä puuhailtiinkin syömisen lomassa. Lahjoitin sisarelleni hartioista pieneksi käyneen juoksutakin ja pakotin hänet lenkille lapsuuden maisemiin. Hän väitti jaksavansa juosta vain kymmenen metriä, mutta pienellä patistamisella lenkki venyi reiluun viiteen kilometriin. Pieniä hengähdystaukoja sentäs pidettiin kuvaussessioiden muodossa.

Viikonloppuun sisältyi myös runsaasti leikkiä. Siskontytön ja siskonpojan kanssa puuhattiin jos jonkinmoista origameista mäenlaskuun ja yleiseen hillumiseen. Ihanat lapset! Kävimmepä viisivuotiaan kanssa vähän leikkimässä saliakin. Ihan ei penkkipunnerrus vielä 40 kilolla mennyt, mutta muutaman vuoden päästä varmasti! Ainakin jos sukuunsa tulee: isänsä nostaa rautaa kiitettäviä määriä, ja serkkuni kuulemma oli yksi päivä isäni varastohuoneessa nostanut 180 kiloa penkistä. Itse tyydyin vain tekemään sarjan 40:llä…

Tällä ruoan ja ilon tankkauksella on pakko tulla uusi ennätysten viikko! CrossFit Openit päättyvät tällä viikolla, ja finaalilajista on taatusti tulossa ihan kauhistuttava.

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Liikunta