Treenasin tänään luoja ties kuinka monennetta kertaa käsilläseisontaa. Ja kappas! Yhtäkkiä tajusin seisoneeni omilla pikku kätösilläni ilman minkään valtakunnan tukea monta sekuntia.
Vaikka se onkin mälsää, niin toisto on oppimisen äiti. Tänään tuntui ensimmäisen kerran siltä, että on oikeasti kannattanut hinkata seinää vasten seisomista käsittämättömän monta kertaa. Nopea kehitys on toki kivaa, mutta kyllä tämä hidaskin oppiminen palkitsee melkoisesti!
Tulipa taas lisää urheiluaiheista kisaohjelmaa tälle keväälle. Voitin nimittäin Gatoraden arvonnassa paikan Helsinki City Runille. Kaipa se on pakko ruveta sitten treenaamaan puolimaratonille!
Ihan ei ennen HCR:ää pääse korkean paikan leirille. Viime kesänä lenkkeiltiin muun muassa Sloveniassa.
Osallistuin arvontaan, koska puolimaratonin juokseminen kiinnosti, mutta en raaskinut pistää seitsemääkymppiä siihen, että pääsen juoksemaan kotikulmilla kauheassa ruuhkassa. Mutta kuinkas sitten kävikään!
Onnitteluviestin napsahdettua sähköpostiin piti hetken aikaa miettiä että mihin sitä olikaan lusikkansa keksinyt pistää. Pitäisikö tässä sitten ihan harjoitellakin? Extreme Runien mäkiset 16 kilometriä olen aina juossut vain muutaman lenkkikerta alla, mutta ehkä jalkojaan säästääkseen pitäisi juosta vähän tavoitteellisemmin jo ennen puolimaratonia.
Taidan ruveta juoksemaan kaikki treenimatkat, muutama kilometri suuntaansa. Ja sitten voisi kerran viikossa kipitellä vähän pidemmän lenkin. Sen kummempaa valmistautumista puolessatoista kuukaudessa ei varmaan aikaiseksi saa.
Onkos täällä muita HCR:ään menijöitä? Miten meinaatte treenata?
