Palautteesta ja sen saamisesta
”Good job”, sanoi valmentaja ja heitti yläfemmat yksi päivä treeneissä. Miten ihmeessä tuntuukin pieni ja yksinkertainen palaute niin hyvältä? Ja miksei sitä voisi antaa itsekin?
Kuvan epäilyttävän kovasti lenkkareihini kiintynyt kissa ei liity tapaukseen. Kunhan tarvitsin vain jonkun kuvan.
Yksi parhaista asioista CrossFit Central Helsingillä treenaamisessa on ollut ehdottomasti palautteen saaminen. Kun muussa elämässään ei kauheasti positiivista vahvistamista saa (annetaanko muka joidenkin työpaikoilla kivaa palautetta, kysynpä vaan?), tuntui aluksi melkein ällistyttävältä, että salin päävalmentaja Ben on tosiaankin tunnilla seuraillut mitä teen ja todennut tekniikan ja muun ihan hyväksi.
Tai no, sanoohan HeiaHeian viikkoraportti ”Good job” jos yltää edes 70 prosenttiin viikon liikuntatavoitteistaan. Mutta onhan se ihan eri asia, kun palautetta antaa oikea ja asiantunteva kanssaihminen!
Kannustavan palautteen lisäksi on ihan superia saada aitoa korjaavaa ohjausta. Vaikka välillä turhauttaa, että valmentaja saa ties monetta kertaa käydä sanomassa siitä, että tempauksessa kropan eri osien ketjutus on vielä vähän hakusessaan, on ohjaus juuri sitä, mitä kaltaiseni innokas kuntoilija tarvitsee. Ja vaikka kyykkypainot tippuivatkin melkoisesti kun joku kiinnitti erityishuomiota syvyyteen ja jalkojen asentoon, niin sieltä ne taas hiljalleen kipuavat ylöspäin.
Urheilusta oppii aina jotain, mitä voisi siirtää muunkin elämän puolelle. Jos kerta tulen aina iloiseksi siitä kun minulle sanotaan ”Good job”, miksen voisi tehdä samaa myös muille? Sanoa harjoittelijalle, että hyvin tehty, kehua työtoverin neronleimausta, kiittää miestä pelkästään siitä että on niin mainio.
Julistankin tämän viikon positiivisen palautteen viikoksi. Hyvä minä!
