Lilyn joulukalenteriguru Tiiti haastoi minut treeniblogissaan kertomaan, mikä saa minut liikkumaan ja olemaan liikkumatta. Tätä onkin hyvä miettiä syöden ja juoden vietetyn viikonloppuloman jälkeisessä treenittömyysmorkkiksessa.

Näistä syistä liikun:

Hyvä olo. Sekä fyysisesti että henkisesti. Treenitauon koittaessa minusta tulee helposti kärttyisä, levoton ja ankea. Treenaaminen saa myös nukkumaan paremmin.

Terveempi tulevaisuus. En halua olla kremppainen nelikymppinen toimistotyöläinen tai metabolisesta oireyhtymästä kärsivä eläkeläinen. Toivon, että liikunta auttaa myös pitämään ruokailut kurissa ja kannustaa kokonaisvaltaiseen täpäkkyyteen.

Suorituskyky. Onhan se kivaa pystyä tekemään, juoksemaan ja nostamaan. Simple as that.

Turhamaisuus. Myönnetään. Atleettinen keho on kaunis, ja sellaista tavoittelen myös itselleni. Urheilullinen yleisfreesiys myös tekee ihmisen olemukselle erinomaisen hyvää, ja jonain päivänä toivon, että minäkin näytän siltä.

Ja näistä en:

Työt ja menot. Duuni kuluttaa usein enemmän energiaa kuin haluaisin. Kun on hakannut näppäimistöä ja säätänyt sen miljoonaa asiaa koko päivän ja huolehtinut itsensä hulluksi siitä että kaikki on täydellistä, ei välillä riitä aivotoimintaa enää jumppaamiseen. Iltamenoista tosin olen yrittänyt karsia osan pois, ettei ihan joka ilta tarvitse kupeksia kissanristiäisissä.

Laiskuus. Aina ei vain hotsita. Usein kyllä, mutta välillä vaan on mukavampi jäädä sohvalle köllöttämään ja syömään jätskiä. Treenaaminen tekee hyvää terveydelle, mutta niin tekee välillä lepääminenkin.

Vaikka treenaamisessakin on sosiaalinen aspektinsa, tuntuvat liikunnan ja liikkumattomuuden väliset ristivedot liittyvän usein ”muun elämän” ja kuntoilun välille. Tänään piti treenata, mutta pääsin kotiin vasta pitkälti seitsemän jälkeen kuolemannälkäisenä. Huomenna oli määrä treenata, mutta toisaalla asuva anoppi pyysi päivälliselle. Kuntoilu on tärkeää ja ihan parasta, mutta niin on kyllä sekin, että on sosiaalisia piirejä. Ettei sitten vaikka jalan mennessä poikki tarvitsisi iltojaan viettää ihan yksin.

Moni seuraamani bloggaaja on jo tämän haasteen saanut, mutta Mahdollisia sivuvaikutuksia -Miia taisi vielä olla nakittamatta.