Näkyy ja tuntuu

Kaksi ensimmäistä päivää Lucio Linharesin vapaaottelu- ja lukkopainiseminaaria on nyt takana, ja kroppa on joutunut suoranaisen järkytyksen tilaan. Painiminen tuntuu hirvittävän vieraalta toimelta. Jalat ja kädet eivät meinaa löytää oikeisiin paikkoihin, aivot eivät tahdo löytää tekniikoita syövereistään, ja hipiä tuntuu muuttuneen herkäksi sitten viime tatamireissun.

panda.gif

Yritin ottaa ällöttävää havainnekuvaa naurettavan mustista polvistani, mutta huomionkipeä karvainen ystävä teki siitä melkoisen vaikeaa.

Mutta vaikka kroppaa vähän vielä oudoksuttaakin, pää ja mieli kiittävät kilpaa kamppailutreenien pariin palaamisesta. Kun joutuu keskittymään pelkästään tekemiseen (eli pitkälti hengissä pysymiseen), tuppaa kaikenlainen triviaali unohtumaan hyväksi toviksi.

Suhteet Oma elämä Liikunta

”Eihän tuota tytöt harrasta”

Jaa että uusi laji kamppailurepertoaariin? No mikäjottei! Ensi viikolla Pumpui goes vapaaottelu.

vaparisarja.jpg

Lupasin männä viikolla, että pian koittaa taas aktivoituminen kamppailulajeissa. Olin jotenkin kuvitellut palaavani tutuille saleille tuttujen lajien pariin, mutta ei. Minut ylipuhuttiin menemään ensi viikolla joka päivä vapaaottelutreeneihin. Jännittää ihan tolkuttomasti. Olenhan minä paininut ja pystyotellut, mutta kahden toimen yhdistäminen asiantuntevassa ohjauksessa pistää perhoset pyörimään vatsassa.

Uuden harrastuksen aloittaminen on lystiä myös siinä mielessä, että saa ostaa uusia varusteita. Kohtasin pieniä vaikeuksia kolutessani Helsingin kamppailuvarustekauppoja pikkuruisiin kätösiini sopivien hanskojen perässä. Erään kaupan myyjätär pahoitteli s-koon hanskojen puutetta toteamalla, että ”eiväthän tuota tytöt harrasta”. Vaan kylläpä harrastavat. Crestin myymälästä sitten löytyi pieneen kouraan sopivat hanskat, ja vielä vinkeät punaiset sortsitkin. Bring it on!

Raportoin ensi viikolla miten kävi. Nyt tankkaan pullaa ja maitoa, niin on huomenna energiaa treenata.

Suhteet Oma elämä Liikunta