Kevään myötä innostuin taas valtavasti punttisalilla käymisestä. Pidin selkä- ja aikataulullisista syistä pienen tauon kamppailulajeista, ja huomasin kuinka tyydyttävää salilla käyminen oikeasti onkaan. Tällaista siellä tulee tehtyä (paitsi toki pousailtua sarjojen välissä):
Olen sen verran epäsäännöllinen ja ennalta-arvaamaton salillakävijä, että teen mieluusti yksijakoisen ohjelman, jota sitten painotan fiiliksen mukaan käsiin tai jalkoihin. Liikkeiden järjestyskin vaihtelee, kun aina ei saa ylellisesti olla yksin salilla ja tehdä mieliuisessa järjestyksessä, kuten tänä aamuna.
Pääsääntöisesti teen kaikkia liikkeitä kolme sarjaa ja päivästä riippuen joko 6-8 tai 12-15 toistolla. Vähemmän toistoja, enemmän painoja jne.
(- 10-15 min. lämmittely)
(- fiiliksen mukaan jatkolämmittelyä kahvakuulalla)
– maastaveto
– pystypunnerrus levytangolla
– jalkaprässi
– ylätalja myötäotteella
– tuettu kulmasoutu käsipainolla
– hauiskääntö käsipainoilla
– penkkipunnerrus käsipainoilla tai levytangolla (myönnetään, olen nöösi joka ei luota omiin voimiinsa tarpeeksi jotta uskaltaisi penkata kunnolla ilman apumiestä)
– ojentajat taljassa myötäotteella
– leuanvedot
(- satunnaisesti bulgarian split squat)
(- jos jaksattaa niin loppuun rutistus vatsalihaksia, punnerruksia ja yleisliikkeitä, yleensä ei)
Yritän vältellä kaikenmoisia laitteita muutamastakin syystä. Ensinnäkin pidän vapaista painoista. Niitä on helppo vaihdella ja siirrellä jos tila on kortilla. Enkä rehellisesti sanottuna osaa käyttää isointa osaa hienoista laitteista. Opin operoimaan juoksumaton ”Quick start” -toimintoa, se riittää.
Onneksi mainiolla City Gymillä on reilusti tankoja ja puntteja kaikille narukäsistä megapatteihin (Mitä oikeasti tehdään 55 kilon käsipainolla, kysynpä vaan??). Siellä kelpaa meikäläisenkin äheltää menemään.
