Aamutreenissä on monta hyvää puolta. Aikainen herääminen pakottaa menemään vuoteeseenkin varhain. Kun pääsee töihin, on pirtsakka ja freesi. Työpäivän päätyttyä on jo työt ja urheilut suorittanut. Noin niin kuin teoriassa.

Varhaista lintua ei tänä aamuna kamalasti napannut.  Rauta kyllä nousi erinomaisesti.

Todellisuudessa tilanne on pikemminkin tämä: Reipas aamu-urheilija nousee parikymmentä minuuttia torkutettuaan ja hortoilee lähestulkoon tunnin ympäri asuntoa yrittäen keittää kahvia ja metsästää kadonneita treenikamoja. Salille treenisankari ehtii hyvän tovin tavoiteaikaa myöhemmin. Sitten seuraa epämääräisiä pukeutumistoimenpiteitä, haukottelukuvausoperaatioita ja tavaroiden tiputtelua ennen kuin lämmittely edes pääsee alkamaan.

Treeni on aamutreenissä sivuseikka. Jalkaprässi, ylätalja ja muut kommervenkit hoituvat kuin itsestään. Kaikki muu aamussa onkin vaikeaa. Treenin jälkeen sitä yrittää tukka märkänä ja kaamea jälkihiki päällä vetää pillihousua jalkaan ja laittaa itsestään ihmisen näköisen että kehtaisi saapua työpaikalle tyylikkäästi myöhässä. Juuri sinä päivänä on laittanut valkoisen paidan ja loiskautta ruskeat palkkarit rinnuksille, kun kiireessä ryntää salin ovesta ulos.

Töihin päästyä seuraa se hyvä treeninjälkeinen vaihe. Saa leuhottaa duunikavereille, kuinka latasi prässiin toista sataa kiloa painoa ja kuinka onkin dynaaminen olo. Sitä kestää aamukymmeneen. Sitten iskee kaamea nälkä ja väsymys, joka ei päästä otteestaan, ennen kuin pääsee kellahtamaan alkuillasta kotisohvalle maha täynnä mättösafkaa.

Mites teidän aamutreenit?