”Olen tietoinen siitä, että harjoittelu on sen luonteista, että siihen sisältyy tapaturman, loukkaantumisen tai pahimmassa tapauksessa kuoleman riski.”

Selvähän se! Nimi alle ja urheilemaan!

Tämä valokuva-Pulitzer-ehdokas oli ainoa kuva jonka tajusin salilta ottaa.

Eipä ole ennen täytynyt vastuuvapautussopimusta allekirjoittaa ennen treenejä! Olen pitkään haaveillut oikealle crossfit-salille menemisestä. Konstailemattomat liikkeet ja monen tutun ja tuntemattoman hehkutus ovat houkutelleet. Kuin tilauksesta ihan läheltä kotia löytyy alkuvuodesta avattu Crossfit Central Helsinki, joka tarjoaa ilmaisia kokeilutunteja.

Jätkäsaaren tietyöhelvetin perukoille jemmattu sali oli oikeastaan juuri sitä mitä odotin: rentoa henkeä, paljasta betonia ja paljon rautaa, kahvakuulia ja yksinkertaista mutta tehokasta liikettä. Introtunnilla lämmiteltiin, harjoiteltiin muutamaa tekniikkaa ja tehtiin näennäisen lyhyt mutta yhtä kaikki tehokas harjoitus. Kahdeksaan minuuttiin piti ehtiä tehdä mahdollisimman monta kierrosta seuraavia: 12 kahvakuulakyykkyä, 8 yleisliikettä ja 6 ”feet climb” -liikettä eli nostaa jalat taakseen seinälle. Eiväthän ne yksin mitään ole, mutta peräkkäin suoritettuina minuutit alkoivat tuntua melkoisen pitkiltä.

Moni on varoitellut crossfitin addiktiivisesta luonteesta. Kokeilutunti oli pelkojen vastaisesti melkoisen iisi ja liikkeet tuttuja (yleisliikkeestä on tullut myös kamppailulajien peruskuntoliikerepertoaaria), mutta tunnistin kyllä sen, mikä lajissa ihmisiä koukuttaa: krumeluurin puute, suoraviivaisuus, harvinainen tilaisuus päästä käyttämään kaikkia voimavarojaan monipuolisesti.

Voi olla oikeastaan hyväkin, että Crossfit Central Helsingillä on täyttä ainakin toistaiseksi. Sehän tästä ajankäyttöhässäkästä vielä puuttuisi, että jäisi koukkuun tähänkin ja joutuisi askartelemaan lisää treenejä muutenkin kiireiseen aikatauluun.