Seuraavat kahdeksan päivää pitäisi viettää rannetietokoneen, sykeanturien, älypuhelimen ja tietokoneohjelman ikeessä. Osallistun VTT:n, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja muutaman muun tahon järjestämään hyvinvointitutkimukseen, kuinka siistiä!

Näillä ja parilla muulla vempeleellä saavat tutkijat dataa meikäisen stressitasosta. Eli käytännössä masiinit mittaavat allekirjoittaneen vitutuskäyrää ihan ammattimaisesti!

Tutkimuksella kerätään tietoa ihmisten unen laadusta, palautumisesta, liikkeistä ja stressitasosta monin eri keinoin. Huomenna aamulla pitäisi laittaa rinnuksiin kiinni Firstbeatin sykeväliä mittaavat anturit. Vivagon rannetietokone tarkkailee yleistä aktiivisuutta, unta ja niin edelleen. Pitkin päivää pitäisi myös syöttää tekemisiään, paikkojaan ja tunnelmiaan älypuhelinsovellukseen, ja vielä kirjata tietokoneellekin omia aktiviteettejaan.

Vivagon laite mittaa yleistä aktiivisuustasoa yötä päivää. Sen saa ohjelmoitua myös herättämään käyttäjänsä optimiaikaan!

Muutama tutkimukseen osallistuneista tuntui kauhistelevan starttitilaisuudessa homman raskautta, mutta minä olin innosta pinkeänä. Tutkimuksen myötä saan mainion tilaisuuden päästä testailemaan uusia laitteita, saamaan dataa omasta jaksamisestani sekä tarkkailemaan, mitä kaikkea sitä oikeasti tuleekaan tehtyä. Tutkimusjakson jälkeen pääsen vielä muun hyvän lisäksi kuulemaan valmennukseen, miten kaikkea dataa kannattaisi tulkita oman stressitasonsa kannalta. Kuinka mainiota!

Ainoa jännityksen aihe tällä hetkellä on, onnistuuko isohkon rannekellon kanssa nukkuminen. Ja miten kaikkien näiden vipstaakien kanssa pärjää tällainen paljon kuntoileva häslä. Painiessa ei sentään tarvitse antureita pitää.

Kissaakin kiinnostaa! Panda on ollut erityisinnostunut tutkimuksesta. Kun tutkija tuli kylään alkuhaastattelua varten, katti makasi tutkimuspaperien päällä ja meni tutkijan treenikassiin.

ps. Edelliseen kirjoitukseeni viitaten: sain kuin sainkin itseni kammettua aamulla puntille!