Olen varmaan monesti kertonutkin, kuinka mainio mies minulla on. Tänään mies toi mukanaan mehua ja karkkia flunssaiselle – sekä Haltin juoksupuvun!

Pitihän uutta pukua kokeilla vaikka ei pariin päivään lenkille vielä päästäkään.

Minä en kauheasti perusta ruusuista ja kynttiläillallisista panhuilumusiikin soidessa taustalla. Tämä on minusta sitä parhaimmanlaatuista romantiikkaa: yllättyä siitä, kuinka joku on ajatellut minua ja nähnyt vähän vaivaa jota ei olisi ollut pakko. Jukka oli patistanut Haltin myyjättären sovittamaan pukua, että olisi varma asun sopivuudesta.

Ja hieno puku onkin! Se on tarkoitettu talvisempaan juoksuun ja murtsikkahiihtoon, ja tuntuu erinomaisen hyvältä päällä. Jo tekisi mieli päästä ulos kokeilemaan, kuinka edestä tuulenpitävä ja takaa hengittävä puku toimii käytännössä. Hintakaan ei ollut paha: puku oli maksanut Haltin outletissa seitsemänkymppiä, kun ohjevähittäishinta huitelee yli kahden ja puolen sadan tienoilla. Pukua ei näemmä naisten mallisena enää Haltin sivuilla olekaan, mutta miesten puvun speksit löytyvät täältä. Suosittelen muuten lämpimästi Haltin outlet-myymälää Lauttasaaressa, sieltä on löytynyt miehelle pari kuoripukua ja minulle Raiskin treenivaatteita.

Edellisen postauksen nuhjuusharmittelu siis selittyi sillä, että tulin kipeäksi. Nyt makaan peiton alla sohvalla ja iloitsen siitä, että mies häärii keittiössä laittamassa keittoa. Ja siitä romantiikasta vielä yksi tarkennus: ei se sitä lahjaksi tuonut vaan lupasin kyllä maksaa takaisin. Mutta suloista ja ajattelevaista se oli silti.