Hikistä joogaa

Puolitoista tuntia joogaa kuumassa huoneessa oli melkoinen haaste keskittymishaasteelliseelle pökkelöjäykälle.

yoga_cat.jpg
Kuvan kissa ei liity tapaukseen. (kuva: icanhascheezburger.com)

Kävin viime talvena astangajoogan peruskurssilla. Kuten valpas lukija saattaa aiemmasta kirjoituksestani muistaa, oli hitaasti ja henkevästi liikkuminen välistä haasteellista säheltämiseen ja reipastahtiseen tekemiseen tykästyneelle vouhottajalle, vaikka jooga ihan mukavaa olikin. Harrastus loppui kausikortin umpeutumisen myötä jo keväällä, mutta kun ystävä pyysi mukaan hot joogaan, en voinut kieltäytyä. Tällä kelillä ja työn takia tähän kauhean sään maahan sidottuna sitä tarttuu mihin tahansa mahdollisuuteen päästä hetkeksi lämpimään.

Yoga Nordic järjestää monenlaista kuumassa huoneessa tapahtuvaa liikuntaa Helsingissä, Espoossa ja Turussa. Kokeilutunniksi valikoitui puolentoista tunnin lempeä jooga, joka tapahtui 35 asteeseen lämmitetyssä salissa. Tunnin aluksi huone tuntui kuumalta, mutta muutaman minuutin totuttelun jälkeen olo oli varsin sopiva. Minulla on taipumusta holtittomaan palelemiseen, joten lämpimämpi on minulle automaattisesti parempi.

Lämpimässä salissa joogaamisen edut tulivat nopeasti ilmi. Siinä missä tavallisen joogan aikana en raaski luopua villapaidasta ja säärystimistä, pärjäsin nyt mainiosti vähemmissä vaatteissa. Ensimmäisen vartin aikana hikosin minimaalisesti ja ehdin jo ihmetellä, mistä hikoilun määrästä kaikki aina kohkaavat. Mutta sitten se iski: yhtäkkiä tuntui siltä, että koko kropan jokaisesta huokosesta alkaa puskea hikeä ulos, ja tätä jatkui lähes tunnin loppuun saakka. Oli veikeää seurata, kuinka eri tavalla kroppa tottelee, kun se pysyy lämpimänä ilman suurempia ponnisteluja. Selästä kuului muutama mehukas poksahdus, ja täysin juntturassa olleet reidetkin alkoivat antaa vähän myöden hitaan venyttelyn myötä.

Jotain kuitenkin kertoo joko verenkierrostani tai lämmönsietokyvystäni se, että muutaman minuutin mittaisen loppurentoutumisen aikana olisin jo kaivannut villatakkia ja -sukkia, meinasi tulla vilu, vaatimattomassa 35 asteen lämmössä puolentoista tunnin liikunnan jälkeen!

Lempeä jooga oli nimensä mukaista, turhankin lempeää minun makuuni kenties, mutta toi mukavan rauhoittumisen päivään, jona on kohkannut pitkin jäätävää kaupunkia. Erityiskiitosta täytyy antaa Yoga Nordicin ystävälliselle asiakaspalvelulle ja mukaville tiloille, joista löytyy myös infrapunasauna. Otin samoin tein viikon kokeiluperiodin (kohtuulliset 30 euroa, joka sisältää maton ja pyyhkeen), joten saattaa olla, että huomenna pääsette lukemaan kuinka olen hukkunut omaan hikeeni: ilmoittauduin salin vaativimmalle tunnille. Miten se nyt menikään, ylpeys ja lankeemus ja joku käyminen…

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Mitä minun sisälläni on?

33,4 litraa nestettä, ainakin. Ja 3,35 kg mineraaleja. Vasemmassa kädessä 70 grammaa vähemmän lihasta kuin oikeassa. Tämän ja paljon muuta sain tietää itseni sisällöstä, kun kävin kehonkoostumusmittauksessa. Muutama kauhistuskin tuloksiinkin mahtui.

mittaus.jpg
Näin paljon dataa sain itseni sisällöstä InBody-kehonkoostumusmittauksessa.

En ole koskaan erityisellä hartaudella miettinyt, mitä kaikkea sieltä nahan alta oikein löytyy. Päätin kuitenkin mennä InBody-kehonkoostumusmittaukseen, kun se kuntosalilleni saapui.

Jostain syystä hifivaakaa muistuttavan laitteen päälle nouseminen pelotti. Entäs jos masini paljastaisikin jotain ihan kamalaa sisuksistani? Eniten huoletti elimiä ympäröivän rasvan määrän paljastuminen, etenkin kun edeltävä viikonloppu oli mennyt juopotellessa ja hyvää ruokaa syödessä.

Tulokset olivat mittaajan mukaan oikein hyvät, tyypilliset urheilevan nuoren naisen lukemat. Tämä oli kiva kuulla, mutta samalla tietenkin pieni pettymys. Olisipa ollut hauska kuulla, että kropassani on jotain erityistä! Rasvaprosenttini oli 21,2, mikä on aika lähellä ihannemäärää (naisilla 22). Erilaisten nesteiden osuus kroppani koostumuksesta yllätti, vaikka eihän sen pitäisi olla uusi tieto kellekään koulun biologian tunnilla istuneelle. Kun lappu on kädessä, erilaisten nesteiden, mineraalien ja rasvojen määrä konkretisoituu oudolla tavalla. Jaa tuota minussa sitten on. Ei siellä maksan ympärilläkään mainittavammin fättiä sitten ollut.

Mielenkiintoisimpia lukemia mittauksessa olivat ihannepaino ja peruskulutus. Laitteen mukaan silloinen painoni, 58,1 kiloa, on juurikin ihannepainoni. Tuon lukeman kuuleminen tuntui melkein pettymykseltä. Olisin lähestulkoon toivonut, että ihannepainoni olisi ollut muutaman kilon vähemmän, jotta olisin voinut tsempata ja pudottaa pari kiloa. Järjellä ajateltuna on kyllä hyvä tietää, että kroppani on löytänyt nykyisen lihas- ja kuntotilanteen huomioon ottaen itselleen optimaalisen painon.

Isoin herätys oli kojeen laskema peruskulutus: jos en tee päivän aikana yhtään mitään, kroppani kuluttaa 1 358 kilokaloria vuorokaudessa. Se on ihan tolkuttoman vähän! Pistää perspektiiviä laiskoille päiville ja sille, paljonko silloin viitsii suuhunsa pistää.

Parhaiten mittauksessa saatu data asettuu suhteeseen, jos käy mittaamassa itseään säännöllisin väliajoin. Keväällä voisin astua kojeeseen uudelleen. Jos sitä vaikka olisi saanut sinne vasempaan haukkariin sen uupuvat 70 grammaa, niin olisi täysin tasapainossa!

 

Hyvinvointi Terveys Suosittelen Ajattelin tänään