Viikon moraalinen voittaja
Onko väärin jos tuntee itsensä poikkeuksellisen eteväksi ihmisyksilöksi vain siitä syystä, että on käynyt tapojensa vastaisesti aamulenkillä?
Työt vievät naista taas alkuviikon, ja ainoa aika ehtiä treenaamaan on aikaisin aamusta. Siksi jouduinkin tänään kellon soidessa 6.32 (älkää kysykö miksi juuri 32, en tiedä) vääntäytymään aamiaispöydän sijaan lenkkipoluille. Ohjelmassa oli reilut puoli tuntia juoksutekniikkadrillejä ja intervalleja.
Alkuun oli aivan kamalaa. Kehoni tarvitsee aamulla vahvaa kahvia ja Hesarin eikä mitään hyppelyä ja köpöttelyä! Hiljalleen kroppa ja mieli kuitenkin heräsivät ja jalka alkoi nousta. Lopussa fiilis oli suorastaan euforinen. Ehkä tätä voisi tehdä useamminkin? Vaikka joka aamu?
Niinpä joo. Kysykää vaan lokakuussa kun on pimeää kuin Mordorissa ja taivaalta tulee viistossa räntää, hotsittaako lähteä ulos. (Kuulemma mies oli viime talvena kysynyt ja minä vastannut tiukasti ei, mutta itse en muista tällaisesta mitään.) Huolettaa jo itse asiassa huominen, kun koutsi on ilmeisesti suunnitellut pääni menoksi ohjelmaa joka sisältään hotellin salin lisäksi juoksua. Eikä ole edes miestä ja koiraa mukana potkimassa hereille!
Aamutreenejä pitäisi harrastaa silloin tällöin jos ei muusta syystä niin siitä, että niiden päätyttyä tuntee olevansa jotenkin poikkeuksellisen etevä ihminen ja tehokas yhteiskunnan jäsen ja viikon moraalinen voittaja. Vaikka töissä sitten väsyttää ja nälättää tauotta ja koko päivän agenda muutenkin sekaisin. Mutta saapahan ainakin kehuskella.
