CrossFit Games 2016: Opas kotikatsomoon

Perinteiseen tapaan Pumpuin opas kisakatsomoon ja katsaus kisojen ennakkosuosikkeihin!

Näyttökuva 2016-07-20 kello 9.34.28.png

Hallitseva mestari Katrin Tanja Davidsdottir.

Täällä se on taas, CrossFit Games eli lajin epäviralliset maailmanmestaruuskisat. Teinien, ikäluokkaurheilijoiden ja joukkueiden kisat ovat jo käynnissä, yksilöurheilijat aloittavat virallisesti kisaurakkansa perjantaina aamulla (elleivät jo sitten näillä hetkillä, sillä porukka ilmeisesti lastataan keskiviikkoyönä busseihin ja mahdollisen yllätyslajin kimppuun). Alla ennakkokatsaus lajeihin ja suosikkeihin sekä vinkit kisojen seuraamiseen.

13245283_1108758065832717_6532809259352764449_n.jpg

Josh Bridges ja upeat viikset.

Miten homma toimii?

CrossFit Games on alkuvuodesta starttaava kolmivaiheinen kisa, jonka finaaliin, eli nyt käynnissä oleviin Gameseihin, valikoituvat parhaat. Viikonlopun aikana on luvassa niin voimaa, kestävyyttä kuin muita urheilullisia ominaisuuksia testaavia lajeja, jotka voivat vaihdella pitkistä suorituksista muutaman minuutin rykäisyihin. Lajit pisteytetään erikseen, ja viikonlopun päätteeksi kruunataan maailman kovakuntoisimmat.

12219508_995137813861410_6242646220464651221_n.jpg

Viime vuonna uitiin ja melottiin. Tälle vuodelle on luvassa ainakin 500 m uinti, mutta vielä ei tiedetä yhdistetäänkö se muihin juttuihin.

Mitä on luvassa?

CrossFit-kisojen henkeen kuuluu, että kaikkea ei paljasteta etukäteen. Tähän mennessä yksilölajeista tiedetään, että luvassa on ainakin uintia, sprinttijuoksulaji, käsilläkävelyä, rinnallevetolaji sekä klasikkotreeni Murph, joka viime vuonna sai monet kisaajat lämpöhalvauksen partaalle ja kovaa kritiikkiä osakseen. Uutena liikkeenä mukana ovat käsilläseisontapunnerrukset voimistelurenkaissa. Vaikka lajit ja liikkeiden yhdistelmät vaihtelevat vuosittain, voi sanoa varmaksi, että kisoissa nähdään niin nopeutta, kestävyyttä kuin voimaa sisältäviä lajeja. Toivottavasti lajit ovat mielekkäitä sekä katsojille että kilpailijoille. Regionaaleissa nähtiin paljon puuduttavia ja tuomaroinnin kannalta ongelmallisia liikkeitä, samaa toivottavasti ei ole pääkisoissa. 

Kisojen alla syttyi iso kalabaliikki, kun Glock kertoi lahjoittavansa voittajille käsiaseet. Asekulttuurista ja ajankohdan sovinnaisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta kiinnostavaa on nähdä, nähdäänkö jossakin lajissa kenties ammuntaa. Monissa multisport-kisoissahan ammunta saattaa olla osana kisakokonaisuutta, ja aseiden näkymistä Gameseissakin on spekuloitu vuosia – eikä vähiten siksi, että kisojen johtaja Dave Castro on aseharrastaja.

Näyttökuva 2016-07-20 kello 9.43.38.png

Ennakkosuosikki (ja yksi omista lemppareistani) Mathew Fraser.

Kuka voittaa?

Kaikkea voi sattua, ja eri lajit suosivat erilaisia osaajia. Voi olla, että kisojen aikana nousee esiin mustia hevosia, mutta ennakkosuosikeilta on odotettavissa takuulla hienoja suorituksia.

Miesten kisasta tulee taatusti mielenkiintoinen, ja kärjessä nähdään varmasti kokeneita nuorempia kisaajia ja muutama kehäkettu. Kisojen ja koko skenen sympaattisin kisaaja Mat Fraser vaikuttaa olevan hyvässä terässä, ja viime vuonna näpeistä lipsahtanut ykkössija on varmasti tehokas motivaattori. Viime vuoden voittaja Ben Smith ja Noah Ohlsen ovat myös varmoja vetoja kärkipaikoille. Kehäketut Josh Bridges ja Scott Panchik pistävät myös varmasti parastaan.

Omien sympatioitteni perusteella haluaisin nähdä palkintopallilla Fraserin, Bridgesin ja Panchikin, mutta veikkaan kärkikolmikossa olevan Fraserin lisäksi jälleen Smithin ja Olsenin. Euroopan ykkösnyrkit, viime vuoden kisoissa kolmanneksi sijoittunut Björgvin Karl Guðmundsson ja Jonne Koski ovat todennäköisesti kärjen tuntumassa, mutta palkintopallisijoja ei välttämättä Koskelle heru kovatasoisessa kisassa.

Naisten puolella Euroopan edustus on tuttuun tapaan vahva. Islannin voimakolmikko Katrin Tanja Davidsdottir, Annie Thorisdottir ja Ragnheiður Sara Sigmundsdottir ovat ehdottomasti parhaimmistoa, ja Englannin keuhkokone Samantha Briggs voi pistää heille kampohin. Seurata kannattaa myös pieniä mutta käsittämättömän voimakkaita Camille Leblanc-Bazinet’a sekä Lauren Fisheriä. Islantilaisten kolmoisvoitto olisi mahtava, mutta uskon että Australian Kara Webb tai Tia-Clair Toomey kiilaa mitalisijoille.

Näyttökuva 2016-07-20 kello 9.36.49.png

Englannin Sam Briggs viime vuonna Murphin tohinoissa (mailin juoksu, 100 leuanvetoa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä, mailin juoksu, kaikki lisäpainoliivillä). Sama laji tehdään myös tänä vuonna. 

Miten kisoja voi seurata?

Jos et ole onnekkaasti paikan päällä (missä minä haluaisin kernaasti olla), on paras keino katsoa kisoja seurata niitä Crossfit Gamesin kotisivuilla. Kisat lähetetään livenä (Suomen aikaa iltaseitsemästä eteenpäin aamuyöhön saakka), ja yöuniaan arvostavat voivat yytsiä lajeja tallenteina. Tarkemmat aikataulut kannattaa käydä tyyppaamassa Wodconnectin sivuilta, jonne on ystävällisesti kasattu aikataulu Suomen aikaan.

 

Edit: Korjattu tieto Ohlsenin ja Gudmundssonin viime vuoden sijoituksista. Kiitos tarkkaavaisuudesta Jens, kasvosokea bloggaaja pahoittelee virhettä! 

(Kuvat crossfit.com ja Instagramista: @crossfitgames, @mathewfras ja @katrintanja)

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen

Pumpui matkustaa: Zell am See

Vuoria, hikeä ja omenastruudeleita.

pumpui itävalta.JPG

Palasin viime viikolla Itävallan-reissulta kotiin, enkä ole vieläkään oikein päässyt arkeen ja tasaisella asumiseen kiinni. Miksei voisi vain koko ajan olla kesä ja loma ja ikkunan takana huikaisevan hienoja vuoria? Kirjoittelinkin jo ensitunnelmia heti matkan jälkeen Alppireissun top 3 -postauksessa, mutta alla tarkemmin vielä siitä, missä, miten ja miksi:

Lensimme Itävallan sijasta Saksaan Müncheniin, josta pääsee näppärästi junalla tai bussilla naapurimaiden vuoristoihin. Vietimme kaupungissa hieman aikaa sekä mennessä että tullessa, ja kaupunki vaikutti syvemmänkin tutustumisen arvoiselta. Samalla syveni entisestään tuntemani kateus Keski-Euroopassa asuvia kohtaan: kuinka mahtavaa olisi, jos kotikaupungista voisi vain hypätä vaikka maastopyörän kanssa junaan ja olla muutamassa tunnissa mahtavissa mestoissa?

cafe westend munchen.JPG

Reissun paras breku Münchenissä Cafe Westendissä: proseccoa, munia, viikunoita, parmankinkkua…

Mekin hyppäsimme siis junaan ja puksuttelimme muutaman tunnin verran etelään Salzburgin ja Tirolin osavaltioiden rajamailla sijaitsevaan Zell am Seehen. Koska toteutimme matkan ex tempore (lennot varattiin viikkoa ennen lähtöä ja lopullinen päätös kohteesta tehtiin kolme päivää ennen matkan alkua, osin vaatimuslistamme mukaisesti ja osin koska sääennuste Zelliin oli parempi kuin muutamaan muuhun ehdokkaaseemme), oli kohde jonkinasteinen yllätys kaikille – ja mikä positiivinen sellainen! 

teräsmeduusat zell am see.jpg

Junantuomat Teräsmeduusat tiimipaidoissaan perillä kohteessa.

Zell-järven ympärillä on useampikin kylänen, ja alueen keskustana toimii Zell am See. Itse majoituimme Seespitzissä muutama kilometri varsinaisen keskustan eteläpuolella. Kaupunki itse oli sievä ja melkoisen tyypillinen Alppien sievä turistikylä, jossa on enemmän urheiluliikkeitä kuin matkamuistomyymälöitä sekä säällinen tarjonta ruoka- ja juomapaikkoja. Patikoijien ja pyöräilijöiden lisäksi kaupunki oli yllätykseksemme myös Lähi-idästä tulevien varakkaiden nuorten muslimiperheiden suosiossa. Kylässä itsessään ei ole varsinaisesti näkemistä, vaan kiinnostavinta on luonto sen ympärillä.

alppivaellus.JPG

Semisti kuumottavia sorkkaeläimiä oli joka puolella. 

pumpui schmittenhöhe.JPG

En osaa kuvailla kuinka hyväntuulinen voinkaan olla saadessani tetsata vuoristossa. Tässä kuvassa ollaan matkalla tankkaamaan Schmittenhöhen ravintolaan.

Moni varoitteli Zellin olevan haastava paikka autottomille, mutta hyvin pärjäsimme ilmankin. Reittejä lähtee runsaasti myös suoraan kylän liepeiltä, ja ensimmäisen tunkkauksen aloitimme suoraan Seespitzistä. Reittikombomme oli lähestulkoon pelkkää ylämäkeä Schmittenhöhen (1965 m) huipulle. Olin niin fiiliksissä nousemisesta että olisin kernaasti kävellyt vielä toisen samanmoisen setin, mutta huipulla nautitun oluen ja omenastruudelin jälkeen alkoi tuntua että eiköhän kävely yhdelle päivälle riittänyt, ja laskeutuminen hoitui hiihtohissillä. (Hissejä pääsee veloituksetta käyttämään Zell am See -kortilla, jonka saa valikoiduista majoitusliikkeistä. Yleensä olen suhtautunut penseästi tällaisiin kortteihin, mutta nyt sen saaminen kannatti: pääsimme mälläämään hiihtohisseissä ja järvenrannan lidoissa ja ajelemaan huokeammin julkisilla.) 

kitzsteinhorn 2.JPG

Kitzsteinhornin karumpaa vuoristomaisemaa. 

kitzsteinhorn.JPG

Jokin sitä päässä viiraa, kun pitää kesälomalla väkisin mennä lumeen puljaamaan.

Toinen päiväretkemme alkoi hieman kauempaa Kaprunin kylän liepeiltä, jonne pääsi näppärästi bussilla Zellistä. Kipusimme useamman hiihtohissin kombolla Kitzsteinhornille (3203 m). Ylhäällä oli melkoinen vilske, ja porukkaa riitti laskettelijoista hissillä liikkuviin hämmästelijöihin. Hetken maisemia ihailtuamme aloin käydä niin levottomaksi, että oli pakko lähteä patikoimaan. Reitiksemme valikoitui aivan huikea Alexander Enziner Weg, jonka kuvauksesta ei käynyt millään tavalla ilmi, kuinka hieno ja hetkittäin pelottavakin kapeita harjanteita pitkin kulkeva reitti oli. Alkureitti oli hyvinkin juostavaa, mutta itse en ole niin varmajalkainen, että kapeikoissa ja rinteissä uskaltaisin kulkea kävelyvauhtia nopeampaa. 

alexander enziner weg.jpg

Alkumatka Alexander Enziner Wegistä ja yksi lukuisista purojen ylityksistä.

alexander enziner weg 2.jpg

Miia osoittaa juuri laskeutumaamme polkua. 

En tiedä mikä vuoristokääpiö olen ollut edellisessä elämässäni, kun tunnen oloni niin kotoisaksi Alpeilla. Olisin voinut vain kulkea määrättömiä matkoja tai istua rinteessä tuijotellen kaukaisuuteen. Onneksi seuralaiseni pitivät huolta siitä, että muistimme myös käydä pulikoimassa ja juoda olutta tarpeeksi, jos homma minusta olisi ollut kiinni, olisimme vain kolunneet rinteitä yöt läpeensä.

pyöräily kaprun.JPG

Fillarilla kohti Kaprunia.

Zellin seutu on myös mainiota pyöräilyaluetta, ja maantie- ja maastopyöräilijöitä oli joka paikassa. Yhtenä päivänä vuokrasimme mekin mankelit ja lähdimme ajelemaan. Suhailimme helteessä ensin Kapruniin ja sitten Taxenbachiin, jossa kävimme kävelemässä yhdessä alueen isoimmista rotkoista. Kun rotkoretken jälkeen istuimme siemailemassa radlereja, ajatus paahtavasta helteestä ja alkumatkan luulot pois vievästä 15-20 % noususta tuntui masentavalta, mutta niin vain hyppäsimme takaisin fillarin selkään ja Zelliin päästyämme ajelimme vielä Thumersbachin uimalan kautta kiertoreittiä takaisin majapaikkaamme (järven ympäri pääsee juosten tai fillarilla 11 kilometrin ringin). Päivän aikana kilometrejä taisi kertyä yli kuusikymmentä. Fillarireittejä on runsaasti, mutta niiden merkintä on välillä hieman puutteellista, ja mekin poukkoilimme väärällä tiellä ennen kuin löysimme oikean suuntiman.

taxenbach rotko.JPG

Kitzlochkamm tarjosi kaivattua varjoa ja viilennystä pyöräilyn lomassa. Rotkon yläseinämillä olisi saanut myös kiipeillä. 

Reissumme ajoitus oli mitä mainioin. Vuoristossa sää saattaa olla melko arvaamaton, ja hellepäivänä ukkosmyrsky saattaa livahtaa vuorien takaa päälle hetkessä. Meidän reissumme ajan sää oli pääosin helteinen, mutta pari päivää lähtömme jälkeen laaksossa lämpötila oli enää 12 ja korkeammilla huipuilla nollan liepeillä. Vuorihammasta jäi pahasti kolottamaan, ja haikeana katselin paluujunan ikkunasta, kuinka maisemat muuttuivat jylhistä tasaisemmiksi. Vaikka Münchenissä oli mahtavaa ruokaa ja erinomaista olutta, olisin mieluusti jäänyt Alpeille pidemmäksikin aikaa.

zell am see.JPG

Lisätietoa alueen vaellus- ja fillarireiteistä löytyy täältä.

Lukijatoiveena tulossa lähipäivinä myös postaus Alppimatkan suunnittelusta!

 

Hyvinvointi Liikunta Matkat