Kun kroppa tiivistetään numeroiksi, kuinka lukuja tulisi tulkita?

Sain kutsun kokeilemaan Neofit-kroppaskannausta. Otaniemessä Aalto-yliopiston robotiikan laitoksen kupeessa toimiva yritys kehittää laitetta ja ohjelmistoa, joka skannaa kehon infrapunasäteillä, tekee siitä 3D-mallinnuksen ja laskee jos jonkinmoista dataa vanhan luusäkin koosta ja koostumuksesta.

Skannerissa oli hauska käydä. Oli todella outoa pyöritellä puhelimen ruudulla omaa näköisukkoaan ja tarkastella sitä eri kulmista. Ensi alkuun kauhistutti vähän, sitten olinkin melko tyytyväinen kroppaani. Hyvältähän se näyttää! Dataa skannaus antoi esimerkiksi rasvaprosentista, kropan ympärysmitoista eri kohdista ja perusaineenvaihdunnasta.

Data on kivaa, mutta mitä sillä tekee? Kun oma kroppa pilkotaan numeroiksi, on osattava tulkata lukuja oikein. Jos on meneillään selkeä projekti tai muutos edennyt niin vauhdikkaasti, ettei pää pysy muutoksessa mukana, on numeroiden tuijottamisesta varmasti suuri apu. Motivaatiotakin niistä voi ammentaa. Numerot ovat kuitenkin vain numeroita, ja jokaisen mittauslaitteen tapa laskea on omanlaisensa, ja jokaiseen mittaustapaan sisältyy omat haasteensa. Kojeesta saamiaan lukuja ei kannata koskaan ajatella universaalissa mittakaavassa vaan omaan kroppaansa peilaten. Kuten Sofia eilisessä kirjoituksessaan pohti, valtaosalle ihmisistä lukujen tulisi olla varsin triviaaleja.

Otetaan esimerkiksi rasvaprosentti, joka Neofitin mukaan minulla oli 21. Rasvaprosenttiaan ei voi suhteuttaa kenenkään muun lukuihin, sillä jokainen kroppa on erilainen. Jos googlailee, miltä ihmisen ”pitäisi näyttää” kun rasvaprosentti on 21, eivät nuo kropat muistuta omaani kovinkaan paljon. Minulla rasvaa ei käytännössä kerry mihinkään muualle kuin navanseudulle ja kylkiin, joten saatan näyttää hyvin erilaiselta kuin moni samoja lukuja saava, jolla rasva kertyy tasaisemmin joka puolelle. Prosentti ei siis ole mikään absoluuttinen hoikkuusindikaattori, jossa alhaisempi numero olisi merkki onnistumisesta. Samalla tavalla pitäisi tarkastella kaikkia muitakin kropasta saatavia numeroita.

Neofit-skannaus oli mielenkiintoinen, vaikka siinäkin oli tiettyjä haasteita, kuten kaikissa mittaustavoissa aina (kävin skannauksessa kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla laite oletti minun olevan mies ja laski lukuni väärällä algoritmillä. Toisessa skannauksessa jotkut mitat olivat eri tavalla, koska asentoni oli erilainen ja tukkani ohjeistuksen vastaisesti niskassa nutturalla, jonka takia kaulanympärykseni kasvoi monta kymmentä prosenttia.) Kalibrointia ja kehitystä laitteen ohjelmistossa tapahtuu kuulemma edelleen. Syksyllä systeemin pitäisi olla valmis, ja ensimmäisten skannereiden kuntokeskuksissa.