Ensi viikolla alkaa jälleen tuo viisiviikkoinen ilon, kiroilun ja elämänvalintojensa kyseenalaistamisen jakso, CrossFit Games Open.

Crossfit-maailmaan vihkiytymättömille selvennettäköön, että kyseessä on maailmanlaajuinen viisiviikkoinen kilpailu, jonka aikana suoritetaan viisi lajia. Parhaat pääsevät alueellisiin kisoihin mittelemään Games-paikoista, mutta meille kymmenilletuhansille muille on kyse muusta kuin sijoituksista tai kärkikahinoista unelmoimisesta: itsensä ylittämisestä, kilpailuhengestä ja kavereiden kanssa turaamisesta.

Nämä ovat minun neljännet Openini. Käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika on kulunut! Tässä hieman kohokohtia vuosien varrelta:

Open 2013: Olin aloittanut crossfitin muutamaa kuukautta aikaisemmin, enkä  oikeastaan tiennyt mitä tein. Ensimmäisessä lajissa tehtiin tempauksia, enkä saanut ylös 35 kiloa, joka olisi ollut uusi ennätykseni. 

Open 2014: Toinen kerta meni jo ensimmäistä paremmin: tein ensimmäisessä jumpassa 66 tempausta 35 kilolla, joka edellisvuonna oli vielä tuntunut mahdottomalta painolta. Tällä kertaa tosin oli mukana yksi traumatisoivimmista kokemistani treeneistä, aivan päin prinkkalaa mennyt toes to bareja sisältänyt jumppa, jonka jälkeen vannoin pyhästi opettelevani tuon arkkivihollis-liikkeeni vihdoinkin kunnollisesti.

Open 2015: Kolmannet Openit jäivät omalta osaltani muutaman viikon mittaisiksi, kun karkasin lomalle Sri Lankaan. Tein oman rinnallevetoennätykseni kisojen aikaan. Toes to baritkin sujuivat jo vähän paremmin kuin edellisvuonna. 

Entä Open 2016? Toivottavasti lisää onnistumisen elämyksiä, hauskanpitoa ja salin vahvistuvaa yhteishenkeä. Ja ehkä tänä vuonna ne toes to barit jo kulkevat väsyneenäkin jotenkin säällisesti! (Älkää tuomitko minua, en tiedä mitään niin vaikeaa kuin toes to barit. Minusta on jotenkin kohtuutonta, että olen  omaksunut lyhyessä ajassa mm. venäjän kieliopin ja jongleerauksen viidellä pallolla, mutta tuon oppimisessa menee varmaan koko ihmisikä.)